Pahuus kouluarjessa: Koulukiusaaminen ja Hannah Arendtin banaalin paha

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus on liittyä koulukiusaamisesta käytävään tieteelliseen keskusteluun kasvatusfilosofisen etiikan näkökulmasta. Tähän keskusteluun tutkimus liittyy pahuuden filosofisen käsitteen kautta ja pohtii koulukiusaamista sen valossa. Tutkimus keskittyy Hannah Arendtin ajatteluun, sekä etenkin Hannah Arendtin banaalin pahan käsitteeseen. Tutkimuksessa hyödynnetään sekä, Gert Biestan, että Matthew Clarken tutkimustyötä, jotka molemmat tahoillaan soveltavat Hannah Arendtin tuotantoa ja banaalin pahan käsitettä kasvatustieteeseen. Tutkimus on metodologisilta lähtökohdiltaan kasvatusfilosofinen ja otteeltaan pohtiva. Tutkimus sisältää myös kriittistä kasvatusfilosofiaa. Filosofisen viitekehyksen lisäksi tutkimus ammentaa empiirisestä kasvatustieteellisestä koulukiusaamistutkimuksesta. Ensin näitä kahta käsitellään omina kokonaisuuksinaan ja sen jälkeen ne saatetaan keskustelemaan keskenään. Tutkimus etsii yhtymäkohtia koulukiusaamisen ja banaalin pahan välillä, sekä pohtii mitä lisäarvoa nämä yhtymäkohdat tuovat koulukiusaamisesta käytävään tieteelliseen keskusteluun. Koulukiusaamisen teoreettisessa viitekehyksessä annetaan painoarvoa suuntaukselle, joka tutkii kiusaamista sosiaalisena ilmiönä. Tämän lisäksi viitekehys sisältää tutkimustietoa, joka käsittelee vertaisten roolia kiusaamistilanteessa. Tutkimus tarkastelee sitä, miksi vertaiset eivät puutu kiusaamiseen luokallaan. Banaalin pahan käsitteen eduksi koulukiusaamisen tarkastelussa havaittiin sen tilannesidonnaisuus. Sen avulla on mahdollista tarkastella miten paha ilmenee erilaisissa kiusaamistapauksissa, eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Tutkimuksessa havaittiin, että banaalin pahan käsite on luonteva tapa tuoda koulukiusaamisen eettinen pohdinta koko yhteiskuntaa kattavalle tasolle. [IR2.1]Yhtymäkohdaksi koulukiusaamiselle ja banaalille pahuudelle löydettiin niiden tapa ilmetä tavallisten ihmisten kautta jokapäiväisessä arjessa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tutkimuksessa nostettiin esille kaksi rakennetta, joiden avulla systeeminen banaali paha saa tilaa koulumaailmassa. Nämä rakenteet ovat uusliberalistinen koulutuspolitiikka, sekä kiusaajan vallan tavoittelussaan luokkaan luoma totalitarismia muistuttava järjestelmä. Banaalin pahan näkökulman katsottiin tukevan empiirisen tutkimuksen viestiä siitä, että kiusaamiseen tulisi puuttua mahdollisimman pian. Tutkimuksessa tarkasteltiin vertaisten puuttumattomuutta kiusaamiseen ja havaittiin, että tämä voi johtua banaalin pahan aiheuttamasta oman moraalin sumenemisesta tai siitä, että kynnys puuttua kiusaamiseen on liian korkea. Biestan ehdotus ”oman minän” heräämisestä ja oman itsenäisen ajattelun tukemisesta on koulukiusaamisen suhteen hyödyllinen, mutta ei ongelmaton. Tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi havaittiin kiusaamiseen puuttuminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

The purpose of this study is to contribute to the scholarly discussion on school bullying from the perspective of educational philosophy and ethics. It engages with this discourse through the philosophical concept of evil and examines school bullying considering this framework. The study draws primarily on the work of Hannah Arendt, with particular emphasis on her notion of the “banality of evil.” In addition, the work builds on research by Gert Biesta and Matthew Clarke, both of whom have applied Arendt’s ideas and the concept of banal evil within the field of educational studies. Methodologically, the study is grounded in educational philosophy and adopts a reflective approach, while also incorporating elements of critical educational theory. Alongside its philosophical framework, the analysis is informed by empirical research on school bullying. These two strands—philosophical and empirical—are first examined independently and subsequently brought into dialogue. The study seeks to identify points of convergence between school bullying and the banality of evil, and to assess the insights such connections may offer for ongoing academic debate. Within the theoretical framework on bullying, particular emphasis is placed on research that conceptualizes bullying as a social phenomenon, as well as on studies addressing the role of peers in bullying situations. Special attention is given to understanding why peers often fail to intervene in instances of bullying. The concept of banality of evil proves useful in analyzing school bullying due to its context-sensitive nature, allowing to examine how evil manifests across different situations. The findings suggest that this concept provides a meaningful way of extending ethical reflection on school bullying to a broader societal level. A key parallel identified between school bullying and banal evil lies in their manifestation through ordinary individuals in everyday social interactions. Furthermore, the study highlights two structural conditions that may enable systemic forms of banal evil within school environments: neoliberal educational policies, and the quasi-totalitarian social order that a bully may establish within a classroom in pursuit of dominance. From this perspective, the concept of banal evil reinforces the message of empirical research emphasizing the importance of early intervention in bullying. Finally, the study considers the passivity of peers and suggests that non-intervention may stem either from a blurring of moral judgement associated with banal evil, or from the high perceived threshold for taking action. Biesta’s proposal concerning the awakening of the “self” and the fostering of independent thinking offers valuable insights for addressing school bullying, yet it is not without its limitations. The findings indicate that the most critical single factor is intervening in bullying at the earliest possible stage.