Maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten koululaisten erot minäpystyvyydessä ja riskipohjaisessa päätöksenteossa sekä traumaattisten kokemusten vaikutus niihin

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten kouluikäisten lasten eroja minäpystyvyydessä ja riskipohjaisessa päätöksenteossa sekä traumaattisten kokemusten vaikutuksia mahdollisiin eroihin. Kasvavan muuttoliikkeen myötä suomalaisista kouluista tulee entistä kulttuuririkkaampia. Minäpystyvyys ja päätöksenteko yhdessä vaikuttavat sekä lapsen akateemiseen suoriutumiseen että kouluyhteisöön sopeutumiseen. Maahanmuuttoon liittyy useita kuormitustekijöitä, kuten traumaattisia kokemuksia, vanhan jättämistä taakse sekä uuteen kotimaahan sopeutumista, jotka luovat lapselle monenlaisia haasteita. Tavoitteenamme oli löytää uusia tapoja tukea maahanmuuttajataustaisten lasten traumanjälkeistä sopeutumista ja näin myös uuteen maahan kotoutumista.

Tutkimus toteutettiin osana Turun yliopiston RefSupport-hanketta. Tutkimukseen osallistui 228 kouluikäistä lasta. Lopullinen aineisto koostui 80 suomalaistaustaisesta, 75 maahanmuuttajataustaisesta ja 17 pakolaistaustaisesta 9–12-vuotiaasta lapsesta. Osallistujilta kerättiin taustatietojen lisäksi tietoa kohdatuista traumaattisista kokemuksista The Child and Adolescent Trauma Screen -itsearviointikyselyllä (CATS-2), minäpystyvyydestä Self-Efficacy Questionnaire for Children -kyselyllä (SEQ-C) ja riskipohjaisesta päätöksenteosta Balloon Analogue Risk Taskin (BART) avulla. Traumaattisten kokemusten yhteyttä minäpystyvyyteen ja riskipohjaiseen päätöksentekoon tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä. Minäpystyvyyden ja riskipohjaisen päätöksenteon välistä yhteyttä tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimella. Traumaattisten kokemusten, minäpystyvyyden sekä riskipohjaisen päätöksenteon taustaryhmien välisiä yhdysvaikutuksia tarkasteltiin lineaarisella regressiolla.

Havaitsimme suuremman määrän traumaattisia kokemuksia olevan yhteydessä matalampaan minäpystyvyyteen, sekä korkeamman minäpystyvyyden olevan yhteydessä vahvempaan suoriutumiseen riskipohjaisessa päätöksenteossa. Traumaattisten kokemusten ja riskipohjaisen päätöksenteon välillä ei havaittu yhteyttä. Maahanmuuttaja-, pakolais- ja suomalaistaustaisten lasten välillä ei havaittu eroja minäpystyvyydessä tai riskipohjaisessa päätöksenteossa, mutta traumaattiset kokemukset olivat yhteydessä vahvempaan suoriutumiseen riskipohjaisessa päätöksenteossa pakolaistaustaisten lasten ryhmässä verrattuna suomalaistaustaisten lasten ryhmään. Lisäksi suomalaistaustaisilla lapsilla suurempi traumaattisen kokemusten määrä oli voimakkaammin yhteydessä matalampaan minäpystyvyyteen kuin pakolais- ja maahanmuuttajataustaisten lasten ryhmissä.

Tutkimuksemme osoitti, ettei traumaattisten kokemusten vaikutus minäpystyvyyteen tai riskipohjaiseen päätöksentekoon ole yksiselitteinen, mikä ilmeni tutkimuksessamme ryhmien välisinä eroina. Lisäksi tutkimuksemme vahvistaa käsitystä siitä, että trauman psykologiset vaikutukset ovat kontekstisidonnaisia ja vaihtelevat ryhmittäin, mikä korostaa yksilöllisten ja ympäristötekijöiden merkitystä traumanjälkeisessä sopeutumisessa. Tuloksemme vahvistavat myös aiempaa käsitystä siitä, että traumaattiset kokemukset voivat ohjata päätöksentekoa kohti harkitumpaa tai tilanteeseen sopivampaa riskienottamista. Tuloksiamme voidaan hyödyntää tulevaisuudessa esimerkiksi lasten traumainterventioissa ja kotoutusprosesseissa. Tieto traumaattisten tapahtumien vaikutuksista riskipohjaiseen päätöksentekoon edesauttaa varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisemistä lasten riskikäyttäytymiseen.