Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen strategisen dissonanssin käsitteen kehittäminen arkistoaineiston avulla: Ensimmäisen Tšetšenian sodan aikajakson esimerkkitapaus
Laurila, Paavo (2026)
Laurila, Paavo
2026
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606016739
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606016739
Tiivistelmä
Venäjä-tutkija Andrew Monaghan on vuonna 2024 julkaistussa teoksessa The New Politics of Russia: Interpreting Change esittänyt strategisen dissonanssin käsitteen kuvaamaan lännen ja Venäjän heikentyneitä suhteita. Teoreettista kehitystä käsite vaatii siksi, että Monaghan ei teoksessaan määrittele tarkkaan strategista dissonanssia, vaan käyttää sitä yksinkertaisimmillaan kuvaamaan kaikkia Yhdysvaltojen ja Venäjän välisiä erimielisyyksiä ja kitkaa aiheuttavia tekijöitä. Tutkielma kehittää käsitettä teoreettiselta sisällöltään tarkemmaksi. Tällöin tavoitteena on kehittää strategisen dissonanssin käsite sellaiseksi, että sitä voi soveltaa järjestelmällisesti myös tulevassa Venäjä-tutkimuksessa ja mahdollisesti muilla kansainvälisen politiikan tutkimuksen osa-alueilla.
Teorian kehityksessä hyödynnetään aiempaa tutkimusta sekä olemassa olevaa arkistoitua primääriaineistoa, joka käsittelee ensimmäisen Tšetšenian sodan aikajaksoa osana Yhdysvaltojen ja Venäjän diplomaattista kanssakäyntiä. Käsitteen kehittämiseksi aiemmin esitettyjä strategisen dissonanssin osatekijöitä selvennetään aiemman tutkimuksen sekä primääriaineiston avulla, minkä lisäksi aineistojen pohjalta ehdotetaan myös uusia strategisen dissonanssin osatekijöitä. Tarkennettujen ja tunnistettujen strategisen dissonanssin osatekijöiden merkitys Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen strategisen dissonanssin kannalta osoitetaan arkistoitua aineistoa analysoimalla. Uudet ja tarkennetut strategisen dissonanssin osatekijät esitetään strategista dissonanssia konstituoiviksi tekijöiksi, jolloin niiden läsnäolon avulla on yleistäen mahdollista tunnistaa strategisen dissonanssin muodostumista myös muissa tapauksissa, kunhan niitä muokataan tarkasteltavaan kontekstiin sopiviksi.
Tutkimuksen pohjalta strategisen dissonanssin osatekijöiksi jo aiemmassa tutkimuksessa tunnistetun lingvistisen dissonanssin ja historiallisen dissonanssin luonnetta tarkennetaan, jotta niitä olisi mahdollista tunnistaa aineistosta entistä järjestelmällisemmin. Tämä tapahtuu tarkentamalla, missä eri muodoissa ne voivat kansainvälisessä politiikassa ilmetä. Sen lisäksi uusiksi osatekijöiksi ehdotetaan sisäinen dissonanssi sekä symbolisen kontekstin aiheuttama dissonanssi. Myös näiden osalta esitetään dissonanssien eri ilmenemismuotoja, ja tarjotaan niistä esimerkkejä, jotka ovat peräisin Yhdysvaltojen ja Venäjän välisestä kanssakäynnistä. Lopulta tulosten pohjalta voidaan myös todeta, että eri osatekijöiden tarkempi kehittäminen vaatisi erilaisia aineistoja, ja että strategisen dissonanssin käsitteen kehittämisessä olisi hyvä hyödyntää jatkossa myös muiden aikakausien ja teemojen avulla rajattua aineistoa.
Teorian kehityksessä hyödynnetään aiempaa tutkimusta sekä olemassa olevaa arkistoitua primääriaineistoa, joka käsittelee ensimmäisen Tšetšenian sodan aikajaksoa osana Yhdysvaltojen ja Venäjän diplomaattista kanssakäyntiä. Käsitteen kehittämiseksi aiemmin esitettyjä strategisen dissonanssin osatekijöitä selvennetään aiemman tutkimuksen sekä primääriaineiston avulla, minkä lisäksi aineistojen pohjalta ehdotetaan myös uusia strategisen dissonanssin osatekijöitä. Tarkennettujen ja tunnistettujen strategisen dissonanssin osatekijöiden merkitys Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen strategisen dissonanssin kannalta osoitetaan arkistoitua aineistoa analysoimalla. Uudet ja tarkennetut strategisen dissonanssin osatekijät esitetään strategista dissonanssia konstituoiviksi tekijöiksi, jolloin niiden läsnäolon avulla on yleistäen mahdollista tunnistaa strategisen dissonanssin muodostumista myös muissa tapauksissa, kunhan niitä muokataan tarkasteltavaan kontekstiin sopiviksi.
Tutkimuksen pohjalta strategisen dissonanssin osatekijöiksi jo aiemmassa tutkimuksessa tunnistetun lingvistisen dissonanssin ja historiallisen dissonanssin luonnetta tarkennetaan, jotta niitä olisi mahdollista tunnistaa aineistosta entistä järjestelmällisemmin. Tämä tapahtuu tarkentamalla, missä eri muodoissa ne voivat kansainvälisessä politiikassa ilmetä. Sen lisäksi uusiksi osatekijöiksi ehdotetaan sisäinen dissonanssi sekä symbolisen kontekstin aiheuttama dissonanssi. Myös näiden osalta esitetään dissonanssien eri ilmenemismuotoja, ja tarjotaan niistä esimerkkejä, jotka ovat peräisin Yhdysvaltojen ja Venäjän välisestä kanssakäynnistä. Lopulta tulosten pohjalta voidaan myös todeta, että eri osatekijöiden tarkempi kehittäminen vaatisi erilaisia aineistoja, ja että strategisen dissonanssin käsitteen kehittämisessä olisi hyvä hyödyntää jatkossa myös muiden aikakausien ja teemojen avulla rajattua aineistoa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [11807]
