Militarismista kokonaisturvallisuuteen: Sisäpiiritutkimus siviilipalvelusvelvollisten kansallisidentiteetistä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan siviilipalveluksen aloittaneiden suomalaisten miesten kansallisidentiteetin rakentumista, ja sitä diskursiivista kamppailua ja merkitysneuvottelua, jota siviilipalvelusvelvolliset käyvät suhteessa suomalaisuuteen ja maanpuolustukseen nykypäivän militarisoidussa kontekstissa. Laadullinen tutkimus perustuu neljään puolistrukturoituun teemahaastatteluun, joiden luottamuksellisuutta on syvennetty tutkijan sisäpiiripositiota (insider research) hyödyntäen. Aineiston analyysimenetelmänä on Norman Faircloughin kriittinen diskurssianalyysi. Teoreettisena pohjana toimivat Michael Billigin banaali nationalismi sekä R. W. Connellin hegemoninen maskuliinisuus, joita hyödynnetään osana haastatteluissa ilmenevää banaalin tai arkipäiväisen militarismin (everyday militarism) kritiikin analyysiä.

Tulokset osoittavat, että siviilipalvelusvelvolliset tekevät puheessaan aktiivista vastarintaa oletusarvoisena pidettyä kansalaissotilaan (citizen-soldier) ihannetta vastaan. Kansallisidentiteettiä ei kiinnitetä poikkeukselliseen isänmaallisuuteen, vaan se ankkuroidaan arjen banaaleihin käytäntöihin, velvollisuuksien hoitamiseen ja suomalaisen yhteiskunnan arvostamiseen. Tutkimus tuo esiin asepalvelukseen liitetyn hegemonian rakoilun sukupolvien välillä: nuoret sukupuolet suhtautuvat palvelusvalintaan sallivasti, kun taas siviilipalveluksen stigmatisointi toimii vanhempien sukupolvien tapana ylläpitää horjuvaa miesihannetta.

Tutkielma osoittaa, että siviilipalveluksen valinneet artikuloivat kielellisesti maanpuolustusvelvollisuuden uudelleen. He riisuvat käsitteestä sen militaristisen latauksen ja asettavat keskiöön kokonaisturvallisuuden, hoivan ja siviiliyhteiskunnan tukemisen. Samalla heidän puheestaan välittyy kokemus rakenteellisesta tyhjiöstä: halusta huolimatta siviilipalvelusjärjestelmä ei tarjoa useille heistä selkeää roolia poikkeusoloissa. Siviilipalvelusvelvollisen kansallisidentiteetti rakentuu siis aktiivisena, merkityksiä uudelleen luovana osallisuutena, jossa kyseenalaistetaan kapeita turvallisuusnormeja.