Julkinen sektori ja talouskasvu kehittyneissä maissa: Suomen näkökulma
Paasimäki, Miika (2026)
Paasimäki, Miika
2026
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
Hyväksymispäivämäärä
2026-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606016674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606016674
Tiivistelmä
Julkisen sektorin koon ja talouskasvun välinen suhde on noussut kehittyneissä maissa keskeiseksi talouspoliittiseksi kysymykseksi. Tämä tutkielma tarkastelee kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, miten julkisen sektorin koko ja rakenne ovat yhteydessä pitkän aikavälin talouskasvuun, ja mitä tämä tarkoittaa Suomen kannalta. Tutkimuskysymykset koskevat kokonaiskoon ja kasvun keskimääräistä yhteyttä, eri menoja verokomponenttien kasvuvaikutuksia sekä budjettirajoitteen ja rahoitustavan roolia.
Teoreettisena viitekehyksenä käytetään kasvuteorian keskeisiä malleja, joista Robert Barron (1990) malli muodostaa empiirisen osan perustan. Malli ennustaa julkisen sektorin koon ja talouskasvun välille käänteisen U-yhteyden, jonka optimi riippuu julkisten menojen tuottavuudesta.
Empiirinen kirjallisuus tukee näkemystä, että suuri julkinen sektori on kehittyneissä maissa keskimäärin negatiivisesti yhteydessä talouskasvuun, joskin yhteys on maltillinen eikä kausaalisesti yksiselitteinen. Eilineaariset tutkimukset viittaavat optimaalisen koon olemassaoloon, mutta estimaatit vaihtelevat menetelmästä ja mittarivalinnoista riippuen huomattavasti. Menojen ja verotuksen rakenne osoittautuu vähintään yhtä merkittäväksi tekijäksi kuin kokonaiskoko.
Suomen pitkittynyt kasvun pysähtyminen finanssikriisin jälkeen tulkitaan tutkielmassa Barro-mallin kehyksessä julkisten menojen tuottavuuden heikkenemisenä. Pohjoismaisen mallin rakenteelliset edellytykset näyttävät Suomessa murentuneen, mikä korostaa menojen kohdentamisen ja verorakenteen merkitystä pelkän koon sijaan.
Teoreettisena viitekehyksenä käytetään kasvuteorian keskeisiä malleja, joista Robert Barron (1990) malli muodostaa empiirisen osan perustan. Malli ennustaa julkisen sektorin koon ja talouskasvun välille käänteisen U-yhteyden, jonka optimi riippuu julkisten menojen tuottavuudesta.
Empiirinen kirjallisuus tukee näkemystä, että suuri julkinen sektori on kehittyneissä maissa keskimäärin negatiivisesti yhteydessä talouskasvuun, joskin yhteys on maltillinen eikä kausaalisesti yksiselitteinen. Eilineaariset tutkimukset viittaavat optimaalisen koon olemassaoloon, mutta estimaatit vaihtelevat menetelmästä ja mittarivalinnoista riippuen huomattavasti. Menojen ja verotuksen rakenne osoittautuu vähintään yhtä merkittäväksi tekijäksi kuin kokonaiskoko.
Suomen pitkittynyt kasvun pysähtyminen finanssikriisin jälkeen tulkitaan tutkielmassa Barro-mallin kehyksessä julkisten menojen tuottavuuden heikkenemisenä. Pohjoismaisen mallin rakenteelliset edellytykset näyttävät Suomessa murentuneen, mikä korostaa menojen kohdentamisen ja verorakenteen merkitystä pelkän koon sijaan.
