Kohti eläkkeiden tasa-arvoa: Katsaus naisten ja miesten välisiin eläke-eroihin vuosina 2006 ja 2024

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella naisten ja miesten välisiä eläke-eroja. Tutkimuksessa analysoidaan vuonna 2006 ja vuonna 2024 vanhuuseläkkeen aloittaneiden naisten ja miesten työeläkkeitä ja niissä ilmeneviä eroja. Vaikka Suomea pidetään usein sukupuolten tasa-arvon mallimaana, on naisten ja miesten välinen eläke-ero edelleen merkittävä. Aikaisemman tutkimuksen mukaan sukupuolten välinen eläke-ero ei johdu yksinomaan eläkejärjestelmästä, vaan se heijastaa laajempia sukupuolittuneita rakenteita erityisesti työmarkkinoilla ja perhepolitiikassa. Koska sukupuolten väliset eläke-erot paikantuvat pitkälti työmarkkinoille ja perhe-elämään, tutkimuksen pääasiallisena kiinnostuksen kohteena on työuran pituuden ja lasten lukumäärän yhteys työeläkkeen tasoon naisilla ja miehillä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään feminististä talouspolitiikkaa ja sosiaalisen uusintamisen teoriaa.

Tutkimuksen tutkimuskysymyksinä ovat: 1) Miten sukupuoli, työuran pituus ja lasten lukumäärä ovat yhteydessä työeläkkeen tasoon? 2) Miten yhteydet työuran pituudessa ja lasten lukumäärässä eroavat naisten ja miesten välillä? ja 3) Ovatko työuran pituuden ja lasten lukumäärän yhteydet työeläkkeen tasoon samankaltaiset vuonna 2006 ja vuonna 2024 vanhuuseläkkeen aloittaneilla? Tutkimuksen aineistona toimii Eläketurvakeskuksen rekisteriaineisto. Rekisteriaineistosta tutkitaan vuonna 2006 ja vuonna 2024 vanhuuseläkkeen aloittaneita henkilöitä. Aineisto on rajattu Suomessa asuviin henkilöihin, ja aineistosta on poistettu ennen tarkasteluvuosia kuolleet henkilöt. Vuonna 2006 vanhuuseläkkeen aloittaneita henkilöitä oli aineistossa 59 891 ja vuonna 2024 heitä oli 53 668. Vuonna 2006 vanhuuseläkkeen aloittaneista 52 % (N = 30 899) oli naisia ja 48 % (N = 28 922) oli miehiä. Vuonna 2024 taas 51 % (N = 27 610) oli naisia ja 49 % (N = 26 058) miehiä.

Tutkimuksen analyysimenetelminä hyödynnetään kuvailevaa analyysia ja lineaarista regressiota. Kuvailevassa analyysissa tarkastellaan tutkimuksessa käytettyjen muuttujien jakaumia sekä työeläkkeen keskimääräistä tasoa kunkin muuttujan luokissa. Tutkimuksen ensimmäisessä regressiomallissa tarkastellaan työuran pituuteen yhteydessä olevia tekijöitä, sillä työeläke muodostuu työuravuosista ja niiden aikaisista ansioista. Tutkimuksen pääasiallisella regressiomallilla selvitetään, miten sukupuoli, työuran pituus, lasten lukumäärä, koulutustaso ja kotitalouden rakenne ovat yhteydessä työeläkkeen tasoon sekä sitä, miten työuran pituuden ja lasten lukumäärän yhteydet työeläkkeeseen eroavat naisten ja miesten välillä.

Tulosten mukaan sukupuoli oli negatiivisesti yhteydessä työeläkkeen tasoon kumpanakin tarkasteluvuotena, eli naisten työeläkkeet olivat miesten työeläkkeitä alhaisemmat. Työuran pituus ja koulutus taas olivat positiivisesti yhteydessä työeläkkeen tasoon niin vuonna 2006 kuin vuonna 2024 vanhuuseläkkeen aloittaneilla. Työuran piteneminen ja kouluttautuminen siis kasvattivat työeläkkeen tasoa. Lasten yhteys työeläkkeen tasoon erosi naisten ja miesten välillä. Miehillä lapset kasvattivat työeläkkeen tasoa lapsettomiin miehiin verrattuna kumpanakin tarkasteluvuotena. Naisilla taas lasten positiivinen yhteys työeläkkeen tasoon oli heikompi ja suuremmilla lapsiluvuilla lapset laskivat työeläkkeen tasoa lapsettomiin naisiin verrattuna. Tutkimuksen perusteella naisten ja miesten välisten eläke-erojen voidaan kastoa olevan osaltaan seurausta elämänkaaren aikana kasautuvista, sukupuolittuneista eroista työ- ja perhe-elämässä. Sukupuolten välisen eläke-eron pysyvyys korostaa seurantatutkimuksen ja politiikkatoimien pitkäaikaisten vaikutusten arvioinnin merkitystä.