"Leikkipaussi, LEIKKIPAUSSI!" : Leikin katkosten ilmeneminen vapaan leikin ulottuvuuksissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 5–6-vuotiaiden lasten vapaassa leikissä ilmeneviä leikin katkoksia hyödyntäen Schousboen (2013) teoriaa leikissä ilmenevistä ulottuvuuksista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät aiheuttavat katkoksia lasten välisessä vapaassa leikissä, missä leikin ulottuvuuksissa katkoksia ilmenee sekä millaisia seurauksia niillä on leikin etenemiselle ja jatkuvuudelle. Tutkimuksen aihe on merkityksellinen, koska leikillä on keskeinen rooli lapsen kehityksessä, oppimisessa ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen muotoutumisessa. Leikki myös määritellään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa yhdeksi lapsen perusoikeuksista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiokulttuuristen teorioiden ja vuorovaikutuksellisten leikkitutkimusten pohjalle. Leikkiä tarkastellaan erityisesti Vygotskyn, Schousboen sekä Corsaron tutkimusten näkökulmasta, joissa korostuvat leikin sosiaalinen rakentuminen, yhteisten merkitysten neuvottelu sekä vertaissuhteiden merkitys. Tutkimuksessa käsitellään leikkiä ilmiönä, kielen ja vuorovaikutuksen merkitystä leikissä sekä laajempaa keskustelua lasten leikkitaitojen muutoksesta ja mahdollisesta heikkenemisestä. Näiden näkökulmien kautta aihe näyttäytyy ajankohtaisena varhaiskasvatuksellisena ja yhteiskunnallisena kysymyksenä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistona toimi lasten vapaan leikin tilanteita päiväkotikontekstissa ilmentävä videoaineisto. Tutkimusmenetelmänä käytettiin multimodaalista vuorovaikutusanalyysia, jonka avulla tarkastellaan vuorovaikutuksen hienovaraisia ja monimuotoisia piirteitä, kuten puhetta, eleitä, katsetta, liikettä, tilankäyttöä ja äänenpainoja. Menetelmä mahdollisti leikin katkosten ja niiden seurausten tarkastelun kokonaisvaltaisesti lasten toimiessa luonnollisessa ympäristössään. Menetelmän multimodaalinen litterointi myös tarjosi mahdollisuuden tarkastella leikin ulottuvuuksien vaihtelua osana aineiston analyysia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että leikin katkoksia aiheuttavat esimerkiksi erimielisyydet leikin kulusta, rooleista ja säännöistä, ulkopuolisuuden kokemukset sekä huomion siirtyminen leikistä muihin aineettomiin tai aineellisiin ärsykkeisiin. Katkoksia esiintyi kaikissa ulottuvuuksissa, mutta erityisesti todellisuuden ulottuvuus korostui katkosten aikaan. Katkoksilla havaittiin olevan erilaisia seurauksia leikille. Ne saattoivat johtaa leikin päättymiseen tai leikin muuntumiseen, tai päinvastaisesti jopa leikin kehittymiseen ja uudenlaisten leikki-ideoiden syntymiseen. Kaikilla katkoksilla ei ole vaikutusta leikin jatkuvuuteen, eikä niitä tarvitse välttää. Osa katkoksista tuottaa kuitenkin turhaa häiriötä pitkäkestoiselle leikille ja ne olisivat usein vältettävissä. Leikki on lasten taitojen kehittymisen kannalta erityisen tärkeä elementti ja sitä on suojeltava. Tutkimus tuo esiin vapaan leikin herkän ja jatkuvasti neuvottelevan luonteen sekä korostaa vuorovaikutus- ja leikkitaitojen merkitystä lasten yhteisessä leikissä.

This study examines the breaks and interruptions that occur in the free play of 5–6-year-old children. The study utilizes Schousboe's (2013) theory of spheres of reality in play. The aim of the study was to determine which factors cause interruptions in free play between children, in which spheres of reality the interruptions occur in play, and what consequences the interruptions have for the progression and continuity of play. The study topic is relevant, because play has a central role in a child's development, learning, and the formation of social interaction skills. Play is also defined as one of the basic rights of a child in the UN Convention on the Rights of the Child. The theoretical framework of the study is built on sociocultural theories and interactive play studies. Play is examined particularly from the perspective of Vygotsky, Schousboe and Corsaro, who emphasize the social construction of play, the negotiation of shared meanings and the importance of peer relationships. The study discusses play as a phenomenon, as well as the importance of language and interaction in play. The study also views the broader discussion of the change and possible deterioration of children's play skills. Through these perspectives, the topic appears as a topical early childhood education and social issue. The research was conducted as a qualitative study. The data consisted of video footage depicting children's free play in a kindergarten context. The research method used was multimodal interaction analysis. This method examines subtle and diverse aspects of interaction, such as speech, gestures, gaze, movement, use of space, tone of voice and voice. The method enabled a comprehensive examination of play interruptions and their consequences as children engaged in their natural environment. The multimodal transcription of the method also offered the opportunity to examine all three spheres of reality in play as part of the analysis of the data. The results of the study show that interruptions in play are caused by, for example, disagreements about the course of play, roles and rules, experiences of being outsiders and the shift of attention from play to other immaterial or material stimuli. Interruptions in play occurred in all three spheres, but the sphere of reality was particularly emphasized during interruptions. Interruptions were found to have different consequences for play. As a result of interruptions, the play could end or change, or the interruptions could even help the play develop and generate new play ideas. Not all interruptions have an impact on the continuity of play and do not need to be avoided. However, some interruptions cause unnecessary disruption to long-term play and could often be avoided. Play is a particularly important element in the development of children's skills and it must be protected. The study highlights the sensitive and constantly negotiating nature of free play and emphasizes the importance of interaction and play skills in children's shared play.