Kenellä on mahdollisuus varautua vanhuuteen?: Taustatekijöiden, koetun terveyden ja terveyskäyttäytymisen yhteydet vanhuuteen varautumiseen

Abstract

Väestö ikääntyy ja iäkkäiden määrä kasvaa elinajan pidentyessä. Ikääntyminen, monisairastavuus ja lisääntyvät palveluntarpeet kuormittavat sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on korostunut yksilöille ja heidän lähipiirillensä siirtyvä vastuu terveydestä, toimintakyvystä ja itsenäisestä arjesta. Monissa maissa on myös tunnistettu yksilön vastuun kasvu eläkesuunnittelussa ja taloudellisessa varautumisessa ikääntymiseen, ja samalla on herännyt huoli eläkejärjestelmän taloudellisesta kestävyydestä, eläkkeiden riittävyydestä ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Vanhuuteen varautuminen ei kuitenkaan ole vain yksilöllinen valinta, vaan siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi taloudelliset resurssit, koulutus, terveys, työura ja elämän aikana kasautuneet mahdollisuudet.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vielä työelämässä olevien, mutta lähitulevaisuudessa eläkkeelle siirtyvien, taustatekijöiden sekä koetun terveyden ja terveyskäyttäytymisen yhteyttä vanhuuteen varautumisen tapoihin ja odotettuihin tulonlähteisiin eläkkeellä. Taustatekijöinä tarkasteltiin sukupuolta, koulutustasoa, tulotasoa ja arviota nykyisestä taloudellisesta tilanteesta. Koettua terveyttä mitattiin vastaajan oman terveydentilan arviolla ja terveyskäyttäytymistä liikunnan, tupakoinnin ja alkoholin käytön perusteella.

Aineistona käytettiin vuosien 2023–2024 vaihteessa kerättyä ”Työ, arki ja sosiaaliset suhteet myöhäisessä keski-iässä” -kyselyaineistoa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena poikkileikkaustutkimuksena. Vastaajat olivat suomalaisia vuosina 1960, 1965 ja 1970 syntyneitä vielä työelämässä olevia henkilöitä (n = 2410). Aineisto analysoitiin hyödyntäen ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä sekä binääristä logistista regressioanalyysia.

Tulosten perusteella vanhuuteen varautuminen oli yhteydessä erityisesti taloudelliseen ja sosioekonomiseen asemaan liittyviin tekijöihin. Arvio nykyisestä taloudellisesta tilanteesta oli keskeinen tekijä useissa varautumisen tapoja ja odotettuja tulonlähteitä koskevissa tarkasteluissa. Heikommaksi taloudellisen tilanteensa arvioineilla korostuivat menojen sopeuttamiseen liittyvät varautumisen tavat, kuten arkikulutuksen vähentäminen ja edullisempaan asuntoon muuttaminen. Paremmaksi taloudellisen tilanteensa arvioineilla puolestaan korostuivat useammin jo kertyneiden taloudellisten resurssien hyödyntäminen, kuten sijoitusomaisuuden myyminen ja säästämisen vähentäminen. Myös tulotaso ja koulutustaso olivat yhteydessä useisiin odotettuihin tulonlähteisiin. Pienituloisemmilla kansaneläke ja joissakin tarkasteluissa oma palkka eläkkeen ohella tehtävästä työstä olivat yleisempiä odotettuja tulonlähteitä, kun taas suurempituloisilla ja korkeammin koulutetuilla korostuivat työeläke, yksityinen vapaaehtoinen eläkesäästäminen sekä muut säästöt ja sijoitukset. Koetun terveyden ja terveyskäyttäytymiseen liittyvien muuttujien yhteydet vanhuuteen varautumiseen olivat kokonaisuutena heikompia ja vähemmän johdonmukaisia kuin taloudellisten tekijöiden yhteydet. Terveytensä paremmaksi arvioineilla ja liikunnallisesti aktiivisemmilla korostui yhteys joissakin tarkasteluissa säästöihin, sijoituksiin ja yksityiseen vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen odotetuista tulonlähteistä. Heikommaksi koettu terveys, vähäisempi liikunta ja tupakointi olivat puolestaan yhteydessä joihinkin tulonlähteisiin, kuten työkyvyttömyyseläkkeen odottamiseen. Kun taustatekijät otettiin huomioon samassa tarkastelussa, monet terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen liittyvät yhteydet heikkenivät.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vanhuuteen varautuminen näyttäytyi tässä tutkimuksessa erityisesti taloudellisesti ja sosioekonomisesti eriytyneenä ilmiönä. Tulokset viittaavat siihen, että mahdollisuudet varautua vanhuuteen eivät jakaudu tasaisesti, vaan ne ovat yhteydessä vastaajien taloudellisiin resursseihin ja koettuun taloudelliseen tilanteeseen. Tulokset nostavat esiin kysymyksen siitä, missä määrin vanhuuteen varautuminen on yksilön omien valintojen varassa ja missä määrin sitä määrittävät jo aiemmin elämässä muodostuneet taloudelliset ja sosioekonomiset erot. Jatkossa olisi tärkeää selvittää, miten yksilöitä voidaan tukea varautumaan vanhuuteen myös terveyden näkökulmasta, sillä hyvä terveys ja toimintakyky voivat vaikuttaa siihen, miten taloudellisia ja muita voimavaroja on mahdollista hyödyntää eläkeiässä. Lisäksi vanhuuteen varautumista olisi hyvä tarkastella pitkittäistutkimuksella, jotta voitaisiin arvioida, miten vanhuuteen varautuminen muuttuu elämän aikana ja mahdollisesti selvittää, toteutuvatko ihmisten aikomukset vanhuuteen varautumiseen liittyen myöhemmin käytännössä.