Epävirallisen viestinnän rooli kuuluvuuden tunteen muodostumisessa pankkifuusiossa

Abstract

Pankkisektorin muutokset ovat lisänneet erityisesti pienempien pankkien fuusioita. Fuusioiden onnistumista vaikeuttaa kuitenkin niiden inhimillinen puoli, sillä ne aiheuttavat työntekijöissä epävarmuutta ja muuttavat sosiaalisia suhteita työyhteisössä. Aiempi tutkimus osoittaa, että kuuluvuuden tunne organisaatiossa tukee työhyvinvointia sekä sitoutumista, ja epävirallisella viestinnällä on havaittu olevan merkitystä sosiaalisten suhteiden rakentumisessa. Vaikka epävirallisen viestinnän ja kuuluvuuden tunteen suhdetta on tarkasteltu aiemmassa tutkimuksessa, on fuusioviestinnän tutkimus rajoittunut viralliseen viestintään, eikä aihetta ole tutkittu aiemmin pankkifuusion kontekstissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen rooli epävirallisella viestinnällä on kuuluvuuden tunteen muodostumisessa pankkifuusiossa. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan erityisesti epävirallisen viestintää, kuuluvuuden tunnetta sekä niiden yhteyttä työpaikka- ja fuusiokontekstissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen empiirinen aineisto koostuu viidestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta kahden pankin työntekijöiden kanssa. Haastatteluiden avulla kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, joka mahdollisti työntekijöiden subjektiivisten kokemusten syvemmän systemaattisen tarkastelun. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että epävirallinen viestintä näyttäytyy pankkifuusiossa erityisesti arjen kasvokkaisissa kohtaamisissa, kollegojen välisessä vuorovaikutuksessa ja digitaalisissa kanavissa. Työntekijät pyrkivät paikkaamaan epävirallisella viestinnällä virallisen viestinnän jättämiä aukkoja ja samalla tulkitsemaan fuusion aiheuttamia muutoksia. Lisäksi epävirallinen viestintä toimii keinona jäsentää työntekijöiden omaa roolia, asemaa ja suhteita organisaatiossa. Kuuluvuuden tunteen muodostumisen kannalta keskeisimpänä tuloksena voidaan nähdä, kuinka epävirallisella viestinnällä on kaksijakoinen rooli sen muodostumisessa. Se saattaa vahvistaa nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi tulemisen kautta, mutta myös heikentää sitä huhujen, vastakkainasettelujen ja ulkopuolisuuden kokemusten kautta. Tulosten yhteenvetona ja johtopäätöksenä voidaan todeta, että epävirallinen viestintä ei ole ainoastaan fuusion taustalla tapahtuvaa jutustelua, vaan se on fuusion keskeinen mekanismi, jonka kautta työntekijät pyrkivät rakentamaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteitaan, käsittelevät fuusioon liittyvää epävarmuutta ja kokevat kuuluvuutta työyhteisössä. Tutkimus täydentää aiempaa fuusioviestinnän tutkimusta osoittamalla, että epävirallisella viestinnällä on keskeinen merkitys siinä, miten työntekijät jäsentävät fuusiokokemustaan ja rakentavat kuuluvuuden tunnetta muutoksen aikana. Tulokset viittaavat siihen, että pankkifuusioissa tulisi kiinnittää huomiota virallisen viestinnän laatuun, mutta myös epävirallisten kohtaamisten mahdollistamiseen.