”Elämän enkelit auttajina”: Toimintamahdollisuudet ja epävirallinen apu köyhien kertomuksissa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen köyhyyttä toimintamahdollisuuksien ja läheisiltä saadun epävirallisen avun risteämäkohdassa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia toimintamahdollisuuksia epävirallinen apu avaa köyhien ihmisten elämässä. Epävirallisella avulla tarkoitan tässä tutkielmassa nimenomaan yksilön lähipiiriltä saatua epävirallista apua eli toisin sanottuna neljännen sektorin tarjoamaa apua.

Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä käytän Amartya Senin ja Martha Nussbaumin toimintamahdollisuuksien teoriaa, jossa ihmisen hyvinvointi hahmotetaan suhteessa hänen toimintamahdollisuuksiinsa. Toimintamahdollisuuksilla tarkoitetaan niitä olemisen ja tekemisen toimintoja, joita yksilö voi konkreettisesti tehdä hänen käytössään olevilla resursseilla hänen omassa elinympäristössään. Toimintamahdollisuuksien viitekehys on sopiva lähtökohta köyhyyden tutkimiselle, sillä se tekee mahdolliseksi eriarvoisuuden eri muotojen ymmärtämisen moniulotteisina esteinä ihmisten tasavertaisille mahdollisuuksille. Tutkielmani empiirisenä aineistona käytän vuoden 2019 Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun teksteistä poimimiani katkelmia, joita analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Jaottelin analyysini tulokset neljään pääluokkaan, jotka ovat ruumiilliset toimintamahdollisuudet, kognitiivis-emotionaaliset toimintamahdollisuudet, sosiaaliset toimintamahdollisuudet ja yhteiskunnallis-poliittiset toimintamahdollisuudet. Ruumiillisiin toimintamahdollisuuksiin luokittelin ihmiselämän kannalta välttämättömiä perustarpeita, kuten ravinnonsaannin, asumisen ja vaatteet, sekä erilaisia epävirallisen avun kautta mahdollistuvia arjen selviytymisstrategioita. Kognitiivis-emotionaalisten toimintamahdollisuuksien pääluokan koostin ajattelun ja suunnitelmallisuuden mahdollistumisen kertomuksista sekä erilaisista yllättävistäkin tunnekokemuksista. Sosiaalisiin toimintamahdollisuuksiin puolestaan sisälsin epävirallisen avun avaamia vapaa-ajan viettomahdollisuuksia ja osallisuuden kokemuksia sekä mahdollisuuden elää yhteiskunnan normien mukaista elämää. Yhteiskunnallis-poliittiset toimintamahdollisuudet kattavat luokittelussani epävirallisen avun luoman infrastruktuurin ja köyhän ihmisen mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan instituutioiden toimintaan.

Analyysini valossa köyhyys näyttäytyy ennen kaikkea toimintakykyä rajoittavana ilmiönä, jossa toimintamahdollisuudet ovat jatkuvan neuvottelun alaisia ja niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin ehdollistuneita. Tutkielmani tulokset osoittavat, että epävirallisen avun kautta sosiaaliset verkostot, vastavuoroisuuden käytännöt ja auttamisen tavat muodostavat keskeisen resurssin, joka avaa yksilölle uusia toiminnan vaihtoehtoja ja lisää arjen liikkumavaraa. Näin tutkielmani havainnollistaa, kuinka köyhyyden kontekstissa epävirallinen apu toimii keskeisenä mekanismina, joka mahdollistaa toiminnan tilanteissa, joissa virallinen tuki jää riittämättömäksi.