Psykologisen turvallisuuden rakentuminen itseohjautuvissa tiimeissä

Abstract

Työelämä on jatkuvassa murroksessa ja organisaatiot etsivät aktiivisesti uusia tapoja toimia ketterämmin. Organisaatiot ovat vastanneet työelämän muutoksiin siirtymällä hierarkkisesta johtamisesta kohti itseohjautuvaa tapaa toimia, jossa työntekijöille annetaan enemmän autonomiaa, vastuuta sekä päätösvaltaa työnsä toteuttamiseen. Matalan hierarkian ja itseohjautuvuuden on odotettu lisäävän tiimien innovatiivisuutta, korkeampaa motivaatiota sekä edistävän turvallista tiimiympäristöä. Itseohjautuva tiimi edellyttää kuitenkin toimintansa onnistumiseksi psykologista turvallisuutta. Psykologinen turvallisuus on turvallisuutta esittää ideoita, tuoda esiin huolia sekä tunnustaa virheitä ilman pelkoa kielteisistä seurauksista, kuten torjutuksi tulemisesta, nolaamisesta tai rangaistuksesta. Aiemman tutkimuksen mukaan psykologinen turvallisuus lisää muun muassa työntekijän sitoutumista organisaatioon, vastuunottoa, tiedon jakamista, oppimista sekä kehittämistoimintaan osallistumista. Organisaatioille työntekijöiden kokema psykologinen turvallisuus parantaa organisaation uudistumista ja suorituskykyä. Psykologisen turvallisuuden rakentuminen on sosiaalinen prosessi, johon suorimmin vaikuttavat ihmissuhteet, johtaminen sekä organisaation normit.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan psykologisen turvallisuuden rakentumista itseohjautuvissa tiimeissä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten itseohjautuvassa tiimissä psykologinen turvallisuus rakentuu. Lisäksi tavoitteena on laajentaa ymmärrystä itseohjautuvuuden ja psykologisen turvallisuuden keskinäisriippuvuudesta. Tutkimuksen kirjallisuuskatsaus käsittelee laajasti psykologisen turvallisuuden aiempaa tutkimusta luoden kattavan pohjan ilmiön tarkasteluun.

Teoreettinen viitekehys muodostuu kirjallisuuden pohjalta. Sen avulla tarkastellaan psykologisen turvallisuuden rakentumista itseohjautuvissa tiimeissä kolmen keskeisimmän edellytyksen kautta, joita ovat tiimin toiminta ja vuorovaikutus, johtamiskäytännöt sekä organisaation käytännöt.

Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusta varten kerättiin empiirinen aineisto, joka koostuu seitsemästä itseohjautuvan tiimin jäsenen haastattelusta. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Kohdetiimi on tietoisesti pyrkinyt kehittämään psykologista turvallisuutta, minkä vuoksi tiimi soveltuu hyvin ilmiön tutkimiseen. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Tutkielman tulokset osoittivat, että itseohjautuvassa tiimissä psykologisen turvallisuuden rakentumisessa tärkein tekijä on tiimin vuorovaikutus, yhteinen toiminta sekä vuorovaikutuksen laatu. Tuloksissa tunnistettiin psykologiselle turvallisuudelle tärkeiksi myös esihenkilön läsnäolo ja oikeudenmukaisuus sekä organisaation rakenteelliset käytännöt. Tulokset osoittivat, että itseohjautuvuus ei poista johtamisen merkitystä, vaan muuttaa sen muotoa. Lisäksi tulokset osoittivat, että psykologinen turvallisuus rakentuu itseohjautuvissa tiimeissä vähitellen toistuvien myönteisten vuorovaikutuskokemusten seurauksena.

Tutkielman johtopäätöksinä todetaan, että psykologinen turvallisuus ei rakennu yksittäisen tekijän varaan, vaan useamman tekijän yhteisvaikutuksesta. Psykologinen turvallisuus näyttäytyi muuttuvana ilmiönä, joka rakentuu vähitellen edeten aaltoilevana liikkeenä. Kokemus psykologisesta turvallisuudesta voi vaihdella tilannekohtaisesti. Tutkimuksen yhtenä keskeisenä havaintona on, että psykologinen turvallisuus näyttäytyi itseohjautuvuuden edellytyksenä eikä sen automaattisena seurauksena. Johtopäätöksien pohjalta ehdotetaan käytännön toimia tiimien johtamiseen, vuorovaikuttamisen tukemiseen sekä organisaation käytäntöihin.