"Anyway, One Problem at a Time”: Constructing Hope in Andy Weir’s The Martian (2014)

Abstract

A recent report by the World Health Organization (2025) presents an estimation showing that over one billion people worldwide currently live with some mental disorder. Two of the most common disorders are depression and anxiety, both of which have consistently been linked to an individual’s low level of hope. It is therefore relevant to study how hope can be fostered. The aim of my thesis is to examine linguistic framing techniques that create conditions for hope to emerge within discourse.

The data in this analysis consists of three chapters of Andy Weir’s science fiction novel The Martian (2014). In the novel, astronaut Mark Watney is presumed dead during the evacuation of an interrupted mission on Mars. Watney writes log entries where he records his attempts to survive on the planet until rescue. I examine these first-person log entries using qualitative discourse analysis to detect manageability frames, which express a viewpoint that promotes some degree of perceived situational control and survivability.

C. R. Snyder’s Hope Theory functions as the framework for interpreting how discursive hope is constructed through the individual elements of the manageability frames. I connect the findings to the three identifiable components of hope: goals, pathways, and agency. As these components can be detected in language use, Hope Theory provides a suitable framework for a linguistic analysis.

I categorize the identified framing techniques based on their linguistic form and structure into lexical choices, metaphors, sequencing, and contrastive structures. Within the manageability frames detected in the selected chapters of The Martian, these techniques function to guide attention in such ways that mitigate the severity of the circumstances, emphasize personal capabilities, and organize the action required for progressing toward the goal of survival.

Maailman terveysjärjestö WHO:n (2025) raportissa esitetyn arvion mukaan yli miljardi ihmistä elää jonkin mielenterveyden häiriön kanssa. Kaksi yleisintä häiriötä, masennus ja ahdistus, on toistuvasti yhdistetty yksilön matalaan toivoon. Tästä syystä on tärkeää tutkia, kuinka toivoa on mahdollista vahvistaa. Tutkielmani päämääränä on tarkastella kielellisiä kehyskeinoja, jotka tukevat diskursiivisen toivon rakentumista.

Tutkimusaineistonani toimii kolme lukua Andy Weirin tieteisromaanista Yksin Marsissa (2014, engl. The Martian). Teoksessa astronautti Mark Watney oletetaan menehtyneeksi keskeytyneen tutkimusoperaation evakuoinnin yhteydessä, ja hän jää yksin planeetalle. Watney pyrkii saamaan yhteyden Maahan ja selviytymään pelastusoperaatioon saakka. Hyödynnän diskurssianalyysia minäkerrontana kirjoitettujen lokikirjamerkintöjen analysoinnissa tunnistaakseni tekstissä esiintyviä pystyvyyden kehyksiä. Tässä tutkielmassa pystyvyyden kehyksillä on kaksi funktiota: ne luovat tilannekohtaista hallintaa sekä esittävät selviytymisen saavutettavissa olevana tavoitteena.

Viitekehyksenä diskursiivisen toivon tulkitsemisessa käytän C. R. Snyderin toivoteoriaa, joka määrittelee toivon tavoitteisiin kohdistuvana ajattelutapana. Tarkastelen, kuinka pystyvyyden kehyksiin vaikuttavat yksittäiset kielelliset keinot tukevat toivon kolmea komponenttia, joihin lukeutuvat tavoitteet, reitit niiden saavuttamiseen sekä toimijuus. Koska nämä komponentit ovat tunnistettavissa kielellisistä valinnoista, toivoteoria soveltuu hyödynnettäväksi kielitieteellisessä tutkimuksessa.

Tutkielmassani jaottelen kehyskeinot seuraaviin kategorioihin: sanavalinnat, metaforat, toiminnan sarjoitus ja kontrastoivat rakenteet. Analysoiduissa luvuissa nämä rakentavat pystyvyyden kehyksiä ohjaamalla tilannekohtaista tulkintaa. Ne lieventävät tilanteiden vakavuutta, korostavat päähenkilön kykyä vaikuttaa olosuhteisiinsa sekä jäsentävät selviytymiseen vaadittavia reittejä ja toimintoja.