Physician Global Assessment - Is there any logic?

Abstract

Reumaattisten sairauksien hoito edellyttää aktiivista potilasseurantaa, ja siihen liittyy sekä lääkärin että potilaan subjektiivisia arvioita. VAS-janalla määritettävä lääkärin arvio (PhGA) on laajalti käytetty työkalu, jonka avulla arvioidaan reumaattisten sairauksien aktiivisuutta. Parhaimmillaan PhGA kuvaa yhdellä numeerisella luvulla lääkärin arviota oireista, jotka liittyvät tautiaktiivisuuteen poissulkien ne oireet, jotka liittyvät komorbiditeetteihin. PhGA:n arvioimiseen ei kuitenkaan ole tarkkoja ohjeita, ja arvioiden hajonnasta on vain vähän tietoa. Tästä syystä halusimme selvittää suomalaisten reumatologien PhGA-arvioiden hajontaa nivelreumapotilailla sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat arvioon. Suomen Reumatologisen Yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä osallistuneet lääkärit vastasivat Google Forms -kyselyyn, jossa kysyttiin heidän kokemustaan reumatologina, sukupuolta ja lisäksi pyydettiin määrittämään PhGA-arvio 16:lle nivelreumapotilaalle, jotka edustivat mahdollisimman erilaisia nivelreuman aktiivisuustasoja. Lääkäreitä pyydettiin myös arvioimaan, mitä tekijöitä he pitävät tärkeinä tehdessään PhGA-arviota. Kaikki kokoukseen osallistuneet lääkärit (n=75) vastasivat kyselyyn. Suurin osa heistä oli reumatologeja tai reumatologiaan erikoistuvia lääkäreitä, 77 % oli naisia ja 39 %:lla oli yli 10 vuotta kokemusta reumatologina. PhGA-arvioiden hajonta oli melko laaja. Erityisesti tapauksissa, joissa esiintyi ei-tulehduksellisia tekijöitä, kuten nivelrikkoa ja kroonista kipua, hajonta oli poikkeuksellisen suurta. Lääkärin kokemuksella ja sukupuolella oli tilastollisesti merkittävä vaikutus PhGA-arvioihin vain kahden potilastapauksen kohdalla. Tärkeimpinä PhGA-arvioon vaikuttavista tekijöistä pidettiin turvonneiden nivelten lukumäärää, tulehdusarvoja, ultraäänilöydöksiä ja mahdollisia ei-tulehduksellisia selityksiä oireille. Vähiten tärkeinä pidettiin potilaan yleisarviota kivusta sekä taudinaktiivisuudestaan, potilaan työkykyä ja oleellista muutosta aiemmasta yleisarviosta taudinaktiivisuudesta. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että remissio ja ei-tulehdukselliset tilat tunnistetaan yleisesti hyvin, mutta huomataan suurta hajontaa taudinaktiivisuuden arvioinnissa. Tutkimus vahvistaa tarvetta standardoidulle PhGA:n validaatioprosessille, jotta voidaan varmistaa kliinisten ja rekisteritietojen luotettavuus aikuisreumatologiassa.