Veroraportointi ja yritysvastuu: valtionyhtiöiden legitimointikeinot veroraportoinnissa

Abstract

Yritystoiminnan keskeinen tavoite on pitkään ollut voiton tuottaminen. Tätä näkemystä on kuitenkin haastanut yritysvastuuta kohtaan kasvanut mielenkiinto. Perinteisesti yritysvastuu on keskittynyt yritysten ekologisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Myös verotus on noussut osaksi yritysvastuukeskustelua, sillä niiden kautta yrityksillä on valtava vaikutus yhteiskuntaan. Suurten yritysten veronmaksua on alettu tarkastelemaan paitsi lain noudattamisen näkökulmasta, myös verokäytäntöjen eettisyyden ja yhteiskunnan rahoittamisen näkökulmasta. Erityisesti kansainvälisesti toimivien suuryritysten verokäytännöt ovat herättäneet niin julkista kuin tieteellistä keskustelua. Yrityksiltä onkin vaadittu enemmän tiedonantoa, jonka myötä yritysten veroraportointi on alkanut yleistyä. Veroraportointi on ollut yrityksille pitkälti vapaamuotoista, mikä on tarkoittanut laajaa skaalaa erilaisia raportointitapoja ja samalla antanut yrityksille mahdollisuuden vaikuttaa siihen, miten ne raportin perusteella näyttäytyvät. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten valtionomisteisten yhtiöiden veroraportointia ja erityisesti sitä, millaisia legitimointikeinoja ne raporteissaan käyttävät. Valtionomisteiset pörssiyhtiöt muodostavat mielenkiintoisen tutkimusjoukon, sillä niihin kohdistuu korkeampia odotuksia läpinäkyvyydestä varsinkin verotuksesta, mutta myös vastuullisuudesta ja yhteiskunnallisesta vaikutuksesta. Valtionyhtiöiden raportointia on myös säännelty huomattavasti tarkemmin kuin muiden yhtiöiden, ja tämä sääntely on jatkuvasti muuttunut. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten valtionyhtiöt veroista raportoivat ja erityisesti, millaisia legitimointikeinoja ne raporteissaan käyttävät. Analyysin perusteella tehdään myös alustavia johtopäätöksiä siitä, miten yhtiöt verovastuullisuuteen suhtautuvat. Tutkimuksen aineisto koostuu 11 suomalaisesta valtionomisteisesta pörssiyhtiöstä. Nämä julkaiset verotietoaan vaihtelevasti, mutta suurimmalta osalta erillinen veroraportti löytyy. Aineisto analysoidaan teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, käyttäen viitekehyksenä aikaisemman legitimaatiotutkimuksen pohjalta muodostettua luokittelua. Tutkimusten tulosten perusteella on selvää, että raportointi valtionyhtiöiden välillä ei ole yhteneväistä. Eroavaisuuksia löytyy niin raportoinnin tasossa, laajuudessa kuin sen julkaisutavassa. Analyysin perusteella legitimointikeinoja käytettiin vaihtelevasti. Valtaosa yrityksistä selkeästi pitää veroraportointia tärkeänä ja ymmärtää veroihin liittyvän vastuullisuusnäkökulman. Kokonaisuudessaan aineistosta kuitenkin välittyi kuva, että vastuullinen veronmaksu perusteltiin pääosin vain lain seuraamisella. Lakiin vetoaminen olikin aineiston keskeisimpiä legitimointikeinoja. Myös välttely oli melko yleinen legitimointikeinoja. Joko veroraporttia ei julkaistu ollenkaan, tai sitten verovastuuseen liittyvää problematiikkaa välteltiin. Yritykset myös selkeästi ymmärtävät konkreettisen tiedon merkityksen raportin luotettavuudelle, joten varsinkin numeerista tietoa jaettiin runsaasti. Tähän liittyen legitimaation hallinta liittyi siihen, miten numeerista tietoa lopulta perusteltiin. Kokonaisuudessaan yhtiöiden veroraporteissa on edelleen huomattavia eroja, mutta pääosa yhtiöistä raportoi veroista melko varovaisesti ja hyvin neutraaliin tyyliin, varoen raportoimasta ylimääräistä.