Äitejä autismin kirjolla : Kokemuksia vanhemmuudesta ja tuen tarpeesta

Abstract

Vanhemmuus on elämänvaihe, johon sisältyy iloa ja merkitystä, mutta myös psyykkistä ja sosiaalista kuormitusta. Suomessa vanhempien uupuminen on kansainvälisesti verrattuna yleistä, ja erityisesti äitien jaksaminen on noussut huolenaiheeksi. Autismikirjon häiriön esiintyvyys on arviolta 1–2 prosenttia väestöstä. Viime vuosina erityisesti tyttöjen ja naisten autismikirjon erityispiirteet ovat nousseet tutkimuksen kohteeksi, sillä heidän oireensa voivat ilmetä eri tavoin kuin miehillä ja jäädä siksi huomaamatta. Tämä herättää tarpeen tarkastella, millaisia erityisiä piirteitä ja tuen tarpeita autismikirjon häiriön diagnoosin saaneiden äitien vanhemmuuteen liittyy. Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä vanhemman hyvinvointi heijastuu suoraan lapsen ja koko perheen hyvinvointiin.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella autismikirjon äitien kokemuksia vanhemmuudesta sekä heidän tuen tarpeistaan. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä autismikirjon äitien arjesta, siihen liittyvistä kuormitustekijöistä ja voimavaroista sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden merkityksestä heidän hyvinvoinnilleen. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto koostui vuosina 2016–2025 julkaistuista kansainvälisistä tutkimuksista.

Tulosten perusteella autismikirjon äitien vanhemmuus näyttäytyy samanaikaisesti palkitsevana ja kuormittavana. Äidit kuvasivat vanhemmuutta merkitykselliseksi ja kokivat vahvaa kiintymystä lapseensa. Voimavaroina korostuivat herkkyys lapsen tarpeille, sinnikkyys sekä rutiinien merkitys arjen hallinnassa. Toisaalta vanhemmuuteen liittyi erityisiä haasteita, kuten aistiyliherkkyyksistä johtuva kuormitus, sosiaalisten tilanteiden vaikeus, arjen hallinnan haasteet sekä uupumus ja riittämättömyyden kokemus. Useat äidit olivat saaneet autismidiagnoosin vasta vanhemmuuden myötä, mikä lisäsi kuormitusta. Tuloksissa korostui tuen merkitys äitien hyvinvoinnille. Tukea saatiin erityisesti kumppaneilta ja vertaistuen parista, kun taas sosiaali- ja terveyspalveluissa koettiin puutteita autismikirjon erityispiirteiden huomioimisessa. Tuki kohdistui usein mielenterveyteen, vaikka tarve liittyi autismiin. Äidit toivoivat yksilöllisempää, selkeämpää ja paremmin saavutettavaa tukea sekä ammattilaisten lisääntynyttä autismitietoisuutta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että autismikirjon äitien vanhemmuuden tukeminen edellyttää palvelujärjestelmältä parempaa kykyä tunnistaa yksilölliset tarpeet ja tarjota oikea-aikaista tukea. Tulevaisuudessa tarvitaan palveluita, jotka huomioivat neurokirjon moninaisuuden, vahvistavat äitien osallisuutta ja toimijuutta sekä tukevat konkreettisesti arjen hallintaa. Samalla tulee lisätä ammattilaisten autismitietoisuutta ja vahvistaa vertaistuen saavutettavuutta.