Väki vähenee, mutta pidot eivät parane : Äänestäjien näkemykset alueellisen edustuksen tärkeydestä

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan äänestäjien näkemyksiä alueellisen edustuksen tärkeydestä vuoden 2019 eduskuntavaalien yhteydessä. Vaalipiirijako pyrkii takaamaan äänestäjien alueellisen edustuksen ja keskusta-periferia-jakolinja vaikuttaa äänestäjien näkemyksiin alueellisen edustuksen tärkeydestä. Alueellinen eriytyminen on lisääntynyt 2010-luvulta lähtien, mikä asettaa eri alueiden asukkaat eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Tämä voi lisätä epäluottamusta poliittisia päätöksentekijöitä kohtaan, ja heikentää demokratian tilaa pidemmällä aikavälillä. Kokemus oman alueen ulkopuolelle jäämisestä poliittisessa päätöksenteossa voi lisätä tarvetta alueelliselle edustukselle alueilla, joihin alueellisen eriytymisen ilmiöt kasaantuvat.

Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostui alueellisen edustuksen teorian ja keskusta-periferia-jakolinjan ympärille. Alueellista edustusta pohjustettiin poliittisen edustuksen ja edustuksen painopisteiden käsitteillä. Alueellisen edustuksen lisäksi tarkasteltiin muita aineiston kannalta tärkeitä edustuksen painopisteitä, sillä alueellisen edustuksen tärkeyttä verrattiin muihin edustuksen painopisteisiin. Tutkielman hypoteesit muodostuivat alueellisen edustuksen teorian ja keskusta-periferia-jakolinjan mukaan niin, että alueellista edustusta oletettiin priorisoivan enemmän politiikan keskuksesta kauempana asuvat ja periferiaan sijoittuvat äänestäjät. Lisäksi alueellisen eriytymisen ilmiöön enemmän vakavammin suhtautuvien äänestäjien oletettiin priorisoivan alueellista edustusta enemmän kuin ilmiöön vähemmän vakavammin suhtautuvat.

Hypoteeseihin vastattiin Eduskuntavaalitutkimus 2019 -aineistolla, ja analyysivaiheen tutkimusmenetelmät olivat kvantitatiivisia. Aluksi esiteltiin frekvenssitaulukoinnilla, miten äänestäjät priorisoivat kaikkia edustuksen painopisteitä tärkeimpinä pidettyinä painopisteinä, mikä mahdollisti vertailun aiempiin tutkimustuloksiin. Tämän jälkeen hypoteesiin 1 vastattiin ristiintaulukoinneilla, joiden tulokset esitettiin pylväskaavioilla. Lisäksi frekvenssitaulukoinnilla esitettiin vastaajien näkemyksiä alueellisesta eriytymisestä ja sen hoidosta, ja myös hypoteesiin 2 vastattiin ristiintaulukoinnilla, jonka tulokset esitettiin pylväskaavioilla. Lopuksi muuttujat yhdistettiin logistiseen regressioanalyysiin, jolla pyrittiin selittämään alueellisen edustuksen priorisointia muihin edustuksen painopisteisiin verrattuna selittävien muuttujien avulla.

Tutkimustulokset osoittivat, että alueellista edustusta priorisoitiin erityisesti kaukaisimpien vaalipiirien äänestäjien keskuudessa verrattuna politiikan keskuksen vaalipiirien äänestäjiin. Alueellista edustusta ei puolestaan priorisoitu enemmän periferiaan sijoittuvien äänestäjien keskuudessa, mutta alueelliseen eriytymiseen eri tavoin suhtautuvien välillä oli eroavaisuuksia alueellisen edustuksen priorisoinnissa. Osa vähemmän vakavammin ilmiöön suhtautuvista priorisoi hypoteesin mukaisesti alueellista edustusta vähemmän kuin ilmiöön vakavimmin suhtautuvat äänestäjät, mutta jatkotutkimukset vaativat selvitystä sille, ketkä äänestäjistä priorisoivat alueellista edustusta, mutta silti suhtautuvat alueelliseen eriytymiseen välinpitämättömimmin.

Heikot eroavaisuudet alueellisen edustuksen priorisoinnissa äänestäjien keskuudessa voivat toisaalta kertoa vaalipiirijaon ja alueiden välisten intressierojen perinteisestä asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Alueellinen eriytyminen ja sen eriarvoistavat vaikutukset tulee ottaa jatkotutkimusten tarkastelun kohteeksi.