Maskuliinisuusnormit teinipoikien homososiaalisissa suhteissa: Sukupuolitietoinen sosiaalityö

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan maskuliinisuusnormien ja tunteiden roolia teini-ikäisten poikien keskinäisessä sosiaalisessa toiminnassa. Tavoitteena on ollut selvittää, millainen merkitys varsin vakiintuneilla perinteisillä sukupuolikäsityksillä ja -normistolla voi olla poikien elämissä. Tutkielma sijoittuu sukupuolitietoisen sosiaalityön kentälle, jolloin sukupuolen merkitykset huomioidaan ja haitallisia normeja pyritään aktiivisesti purkamaan – sukupuolta häivyttävän sukupuolineutraalin suhtautumisen sijaan. Ajatuksena on, että asiakastyössä esimerkiksi rajoittavien maskuliinisuusnormien ymmärtäminen voi tukea poikien kohtaamista, luottamussuhteen rakentamista ja työskentelytapojen mukauttamista. Rakenteellisella tasolla vallitsevien sukupuolinormien tiedostaminen on merkityksellistä sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyssä ja yhteiskunnallisessa muutostyössä.

Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu kriittiseen mies- ja poikatutkimukseen, ja sukupuoli ymmärretään sosiaalisena konstruktiona. Tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta, kvalitatiivisesta tutkimusartikkelista. Tutkimukset on julkaistu vuosina 2020–2025. Kolme tutkimuksista on toteutettu Suomessa, seitsemän muualla Euroopassa, yksi Australiassa ja yksi Yhdysvalloissa. Tarkasteltavaa ilmiötä taustoitetaan maskuliinisuuksien teorioilla, homososiaalisuuden käsitteellä ja tarkastelemalla sukupuolittuneita tunnekäsityksiä. Analyysimenetelmänä on käytetty refleksiivistä temaattista analyysiä.

Analyysin pohjalta on muodostettu neljä teemaa, jotka on nimetty 1) oman tuen tarpeen ilmaisu 2) muiden tukeminen ja välittämisen ilmaisu 3) huumorinkäyttö ja 4) käsitykset menestymisestä ja voimasta. Tuloksissa on runsaasti ristiriitaisuutta, sillä pojat sekä mukailevat perinteisiä maskuliinisuusnormeja että poikkeavat niistä kontekstisidonnaisesti. Tutkielman tuloksista ei ole mahdollista tehdä suoraviivaisia yleistyksiä pojista yhtenäisenä ihmisryhmänä, mikä ei ole ollut tavoitteenakaan. Tulosten valossa poikien homososiaalisissa suhteissa kuitenkin vaikuttaa yhä esimerkiksi käsitykset yksin pärjäämisestä ja tunneilmaisujen hallinnasta. Pelkoa maskuliinisesta epäonnistumisesta ja pilkan kohteeksi joutumisesta, sekä vertaisten arvostuksen kaipaamista, voidaan tarkastella homososiaalisen häpeän ja palkinnon käsitteillä. Tutkielman johtopäätöksissä pohditaan sukupuolen merkityksen huomioimista sosiaalityössä.