8.–9.-luokkalaisten itse raportoimat luvattomat koulupoissaolot ja väkivaltakokemukset
Liias, Ida (2026)
Liias, Ida
2026
Hoitotieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605216063
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605216063
Tiivistelmä
Koulunkäynti tuo lapselle ja nuorelle merkityksellisen kehitysympäristön sekä oppimisen, että sosiaalisen kehityksen kannalta. Lasten ja nuorten koulupoissaolot ovat huolestuttavasti jatkuvasti lisääntyneet sekä Suomessa että kansainvälisesti. Pidentyneillä koulupoissaoloilla on tutkitusti negatiivisia haittavaikutuksia lapsen ja nuoren kokonaisvaltaiseen terveyteen sekä myöhemmin aikuisuudessa myös sosiaaliseen, taloudelliseen ja psyykkiseen tasapainoon. Koulupoissaoloihin liittyen on tunnistettu useita sosiodemografisia sekä psykososiaalisia riskitekijöitä liittyen esimerkiksi lapsen tai nuoren ikään, sukupuoleen, terveydelliseen tilanteeseen, perherakenteeseen sekä perheen sosioekonomiseen asemaan. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus osoittaa myös haitallisten lapsuusiän kokemusten sekä väkivaltakokemusten olevan yhteydessä koulupoissaoloihin.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 8.–9.-luokkalaisten nuorten itse raportoimien luvattomien poissaolojen määrää ja väkivaltakokemuksia sekä tutkia taustatekijöiden ja väkivaltakokemusten yhteyttä luvattomiin poissaoloihin. Taustamuuttujina olivat vastaajan sukupuoli, ikä, luokka-aste, vanhempien koulutustaso sekä vastaajan arvio perheen taloudellisesta tilanteesta. Tutkimusaineistona oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman Kouluterveyskyselyn (2019) tulokset, jossa kohderyhmänä oli 8.–9.-luokkalaiset nuoret (N=87020). Tilastollisessa analyysissa taustamuuttujia, itse raportoituja luvattomia poissaoloja sekä nuorten väkivaltakokemuksia kuvailtiin frekvenssein ja prosenttiluvuin sekä keski- ja hajontaluvuin muuttujien mitta-asteikon perusteella. Taustamuuttujien sekä väkivaltakokemusten yhteyttä itse raportoituihin luvattomiin poissaoloihin tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja Khiin neliötestin avulla.
Tutkimuksen tulosten mukaan valtaosa (72 %) 8.–9.-luokkalaisista raportoi, ettei heillä ollut ilmennyt lainkaan luvattomia poissaoloja koulusta kuluneen lukuvuoden aikana. Luvattomien poissaolojen raportoidut osuudet pienenivät tarkastelujakson tihetessä, ja vähintään viikoittaisia luvattomia poissaoloja raportoi yhteensä 3,8 % vastaajista. Tutkimustulokset osoittivat, että kaikilla tutkimukseen valikoiduilla taustamuuttujilla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys itse raportoitujen koulupoissaolojen määrään. Miessukupuoli, korkeampi luokka-aste, vanhempien matalampi koulutustaso sekä matalammaksi arvioitu perheen taloudellinen tilanne olivat yhteydessä korkeampiin poissaolomääriin koulussa.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 8.–9.-luokkalaisten nuorten väkivaltakokemuksia neljän summaindikaattorin avulla, joita olivat fyysinen uhka tai väkivalta, seksuaalinen ehdottelu tai ahdistelu, seksuaaliväkivalta sekä fyysinen perheväkivalta. Yleisin raportoitu väkivallan ilmenemismuoto kuluneen vuoden aikana oli seksuaalinen ehdottelu tai ahdistelu, jota raportoi kokeneen 21 % vastaajista. Nuorista 17 % raportoi kokeneensa fyysistä uhkaa tai väkivaltaa, 12 % vanhempien fyysistä väkivaltaa ja 7 % seksuaaliväkivaltaa kuluneen vuoden aikana. Kaikkien väkivallan ilmenemismuotojen osalta väkivaltaa kokeneilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän luvattomia poissaoloja koulusta kuin niillä nuorilla, joilla ei ollut väkivaltakokemuksia.
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää koulupoissaolojen ennaltaehkäisyyn ja puuttumiseen liittyvän toiminnan kehittämisessä. Tulokset vahvistavat aikaisemman tutkimuskirjallisuuden tuloksia taustamuuttujien yhteydestä luvattomiin poissaoloihin. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus osoittaa myös haitallisilla lapsuusiän kokemuksilla sekä väkivaltakokemuksilla olevan yhteyden koulupoissaoloihin, mutta väkivallan eri ilmenemismuotojen yhteyttä poissaoloihin ei ole juurikaan aikaisemmin tutkittu. Jatkossa olisi hyödyllistä tutkia väkivallan ilmenemismuotojen yhteyttä luvattomiin poissaoloihin vielä tarkemmin, jotta syy-seuraussuhteita pystyttäisiin tunnistamaan ja näin myös ennaltaehkäisemään koulupoissaoloista sekä väkivaltakokemuksista aiheutuvia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia haittoja.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 8.–9.-luokkalaisten nuorten itse raportoimien luvattomien poissaolojen määrää ja väkivaltakokemuksia sekä tutkia taustatekijöiden ja väkivaltakokemusten yhteyttä luvattomiin poissaoloihin. Taustamuuttujina olivat vastaajan sukupuoli, ikä, luokka-aste, vanhempien koulutustaso sekä vastaajan arvio perheen taloudellisesta tilanteesta. Tutkimusaineistona oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman Kouluterveyskyselyn (2019) tulokset, jossa kohderyhmänä oli 8.–9.-luokkalaiset nuoret (N=87020). Tilastollisessa analyysissa taustamuuttujia, itse raportoituja luvattomia poissaoloja sekä nuorten väkivaltakokemuksia kuvailtiin frekvenssein ja prosenttiluvuin sekä keski- ja hajontaluvuin muuttujien mitta-asteikon perusteella. Taustamuuttujien sekä väkivaltakokemusten yhteyttä itse raportoituihin luvattomiin poissaoloihin tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja Khiin neliötestin avulla.
Tutkimuksen tulosten mukaan valtaosa (72 %) 8.–9.-luokkalaisista raportoi, ettei heillä ollut ilmennyt lainkaan luvattomia poissaoloja koulusta kuluneen lukuvuoden aikana. Luvattomien poissaolojen raportoidut osuudet pienenivät tarkastelujakson tihetessä, ja vähintään viikoittaisia luvattomia poissaoloja raportoi yhteensä 3,8 % vastaajista. Tutkimustulokset osoittivat, että kaikilla tutkimukseen valikoiduilla taustamuuttujilla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys itse raportoitujen koulupoissaolojen määrään. Miessukupuoli, korkeampi luokka-aste, vanhempien matalampi koulutustaso sekä matalammaksi arvioitu perheen taloudellinen tilanne olivat yhteydessä korkeampiin poissaolomääriin koulussa.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 8.–9.-luokkalaisten nuorten väkivaltakokemuksia neljän summaindikaattorin avulla, joita olivat fyysinen uhka tai väkivalta, seksuaalinen ehdottelu tai ahdistelu, seksuaaliväkivalta sekä fyysinen perheväkivalta. Yleisin raportoitu väkivallan ilmenemismuoto kuluneen vuoden aikana oli seksuaalinen ehdottelu tai ahdistelu, jota raportoi kokeneen 21 % vastaajista. Nuorista 17 % raportoi kokeneensa fyysistä uhkaa tai väkivaltaa, 12 % vanhempien fyysistä väkivaltaa ja 7 % seksuaaliväkivaltaa kuluneen vuoden aikana. Kaikkien väkivallan ilmenemismuotojen osalta väkivaltaa kokeneilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän luvattomia poissaoloja koulusta kuin niillä nuorilla, joilla ei ollut väkivaltakokemuksia.
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää koulupoissaolojen ennaltaehkäisyyn ja puuttumiseen liittyvän toiminnan kehittämisessä. Tulokset vahvistavat aikaisemman tutkimuskirjallisuuden tuloksia taustamuuttujien yhteydestä luvattomiin poissaoloihin. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus osoittaa myös haitallisilla lapsuusiän kokemuksilla sekä väkivaltakokemuksilla olevan yhteyden koulupoissaoloihin, mutta väkivallan eri ilmenemismuotojen yhteyttä poissaoloihin ei ole juurikaan aikaisemmin tutkittu. Jatkossa olisi hyödyllistä tutkia väkivallan ilmenemismuotojen yhteyttä luvattomiin poissaoloihin vielä tarkemmin, jotta syy-seuraussuhteita pystyttäisiin tunnistamaan ja näin myös ennaltaehkäisemään koulupoissaoloista sekä väkivaltakokemuksista aiheutuvia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia haittoja.
