Potilaan hoitohenkilökuntaan kohdistama väkivalta: Potilaan yksityisyyden suojan ja hoitajan oikeusturvan välinen punninta

Abstract

Hoitotyössä sattuu vuosittain lukuisia tilanteita, joissa työntekijät joutuvat kohtaamaan väkivaltaa tai sen uhkaa. Useimmiten näin tapahtuu, jos potilas esimerkiksi uhkailee väkivallalla tai sitten ihan konkreettisesti käyttää fyysistä väkivaltaa hoitajaa kohtaan. Useimmat tapauksista ovat onneksi lieviä ja ne käsitellään tyypillisesti sisäisesti hoitoyksikössä. Vakavat ja terveyttä uhkaavat tilanteet ovat harvinaisempia ja edellyttävät laajempaa käsittelyä sekä johtavat usein rikosilmoitukseen. Tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö on kuitenkin epäselvä sen osalta, voiko hoitaja kertoa häntä lyöneen potilaan nimen poliisille, mikä tekee vakavimpien tapausten selvittämisestä haasteellista. Tämän lainopillisen tutkimuksen tavoitteena on luoda ajantasainen kuvaus terveys- ja potilastietojen tiedoksisaantia ja liikkuvuutta sääntelevän lainsäädännön nykytilasta. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia reunaehtoja ja rajoituksia voimassa oleva lainsäädäntö asettaa terveys- ja potilastietojen tietojenvaihdolle, salassapidolle sekä poliisin tiedonsaantioikeudelle tilanteissa, joissa potilas on kohdistanut hoitohenkilökuntaan väkivaltaa. Tutkielma koostuu viidestä pääluvusta, joista ensimmäinen johdattelee aiheeseen ja kertoo tutkimuskysymyksen sekä asetetut tavoitteet. Toisessa pääluvussa määritellään aiheen kannalta keskeiset käsitteet eli yksityisyyden suoja ja hoitajan oikeusturva. Lisäksi perehdytään perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin. Kolmannessa pääluvussa on vuorossa tutkielman varsinainen analyysiosuus. Tarkastelun kohteena on potilastietojen vaihtoa ja poliisin tiedonsaantioikeutta säätelevät keskeiset lait ja niiden esityöt. Neljännessä pääluvussa käsitellään hallituksen tuoretta esitysluonnosta HE 182/2025 vp, jossa suunnitellaan poliisin tiedonsaantioikeuden laajentamista. Tarkastelun keskiössä ovat ehdotetut muutokset ja niihin liittyvät ongelmakohdat. Viidennessä eli viimeisessä pääluvussa esitellään tutkimuksen keskeiset tulokset sekä niistä tehdyt johtopäätökset. Tutkimuksen yhtenä keskeisenä tuloksena on, että hoitosuhdetta koskevien tietojen arkaluonteisuutta tulee arvioida tapauskohtaisesti. Tarkastelun kohteena oleva lainsäädäntö antaa mahdollisuuksia salassa pidettävien terveys- ja potilastietojen luovuttamiseen, mutta sääntely on pirstaloitunut useisiin eri lakeihin ja sisältää useita sellaisia oikeusnormeja, jotka edellyttävät tapauskohtaista harkintaa. Oman haasteensa tulkintaan tuovat toimintatavat ja käytännöt sairaalan ja poliisin välillä, jotka vaihtelevat yksikkökohtaisesti. Lisäksi käytännöissä on vielä yksilöllistä eroavaisuutta yksittäisen henkilön toiminnan osalta.