Äidin vuorovaikutuksen aistiärsykkeiden ennustamattomuuden yhteys lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen

Abstract

Äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus on kehityspsykologiassa pitkään tunnistettu keskeiseksi lapsen kehitystä muovaavaksi tekijäksi. Erityisesti kasvuympäristön sekä hoivan johdonmukaisuuden eli makrotason ennustettavuuden tiedetään vaikuttavan laajasti myöhempiin kehityspolkuihin, muun muassa lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Perinteisen makrotason vuorovaikutustutkimuksen rinnalla kiinnostus on viime vuosina kohdistunut vuorovaikutuksen mikrotason piirteisiin, kuten aistiärsykkeiden ennustamattomuuteen, joka näyttäisi toimivan eräänä varhaisen hoivan vaikutuksia selittävänä tekijänä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten äidin vuorovaikutuksen aistiärsykkeiden ennustamattomuus on yhteydessä lapsen tunteiden säätelyyn ja tunneilmaisuun kahden vuoden iässä. Aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella oletimme, että äidin vuorovaikutuksen korkeampi ennustamattomuus on yhteydessä lapsen heikompaan tunteiden säätelyyn ja ilmaisuun.

Tutkimuksen aineisto oli peräisin laajemmasta “Riskit ja kehitys”-pitkittäistutkimuksesta ja koostui 52 äitilapsi-parista. Aineisto koostui sekä päihdetaustaisista että ei-päihdetaustaisista äideistä, mutta tutkimme aineistoa kokonaisuudessaan ilman ryhmävertailua, sillä tarkoituksenamme oli tarkastella ennustamattomuuden vaikutusta ilmiötasolla. Tutkimus toteutettiin poikkileikkausasetelmassa lasten ollessa 2-vuotiaita. Lapsen tunteiden säätelyä ja ilmaisua mitattiin vanhemman arviointiin pohjautuvalla Emotional Questionnaire (EQ) -kyselyllä ja äidin vuorovaikutuksen ennustamattomuutta tarkasteltiin äidin ja lapsen leikkihetkestä laskettujen entropia-arvojen avulla.

Oletusten vastaisesti äidin aistiärsykkeiden ennustamattomuuden ja lapsen tunteiden säätelyn tai ilmaisun välillä ei havaittu yhteyttä. Tulokset voivat selittyä muun muassa pienellä aineistolla tai käytetyillä mittareilla ja analyysimenetelmillä. Tutkimus osallistui kuitenkin tärkeään tieteelliseen keskusteluun kehittyvällä tutkimusalueella ja tarjosi lähtökohtia tulevalle tutkimukselle. Jatkotutkimuksessa ennustamattomuuden yhteyksiä lapsen kehitykseen olisikin perusteltua tarkastella hyödyntäen suurempia otoskokoja sekä pitkittäisasetelmia.