Rappiota vai rentoutumista? : Aivomätää merkityksellistävät diskurssit Helsingin Sanomissa

Abstract

Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, millaisia diskursseja brain rotista eli aivomädästä esiintyy Helsingin Sanomissa hyödyntämällä menetelmänä diskurssianalyysia. Aivomätä voidaan merkityksellistää eri tavoin, mutta arvostetun Oxfordin yliopiston julkaisuelimen tuottaman aivomädän määritelmän mukaisissa keskusteluissa on tavallista ymmärtää aivomätä matalatasoisiksi internetsisällöiksi, joiden kuluttaminen voi aiheuttaa kognitiivista heikkenemistä. Tutkimuksessa on kuitenkin noussut esille, ettei aivomädäksi leikkisästi kuvailtu kognitiivinen tila kuitenkaan johtuisi aivomädän kaltaisista matalan tason sisällöistä. Poikkeuksellinen kognitiivinen tila liittyisi sen sijaan koukuttavuutta, kaupallisuutta, ja merkityksillä kyllästettyjen sisältöjen tulvimista tukeviin alustojen toimintamekanismeihin, joihin reagoidessa aivomädän kaltaisten sisältöjen kuluttaminen on vain seuraus. Tutkimuksessa aivomätä on myös ymmäretty sisältöjä ja kuluttamista laajemmaksi yhteisen osallistumisen genreksi, jonka avulla voidaan rentoutua lievittämällä kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia produktiivisuuden paineita. Aivomätä on siis sisältöinä, toimintana ja ilmiönä varsin monitulkintainen.

Tutkittaessa aivomätää merkityksellistäviä diskursseja Helsingin Sanomissa, hyödynnettiin aineistona seitsemää aivomädän tai brain rotin tunnisteella kyseisen sanomalehden verkkosivuilta löytynyttä julkaisua. Aineistossa esiintyviksi keskeisiksi diskursseiksi paikannettiin rappiodiskurssi ja osallistumisdiskurssi. Rappiodiskurssi merkityksellistää aivomätää Oxfordin yliopiston julkaisuelimen ja Kotimaisten kielten keskuksen aivomädälle antamien määritelmien mukaisesti negatiiviseksi kognitiivisen kyvykkyyden rappeutumisprosessiksi, jonka aiheuttaa erityisesti matalan tason internetsisältöjen mahdollinen liiallinen kuluttaminen. Osallistumisdiskurssi sen sijaan merkityksellistää aivomädän meemisisällöiksi ja tavaksi osallistua niiden kautta yhteiseen hauskanpitoon sekä ottaa muihin kontaktia. Molemmat diskurssit esiintyivät selkeästi aineistossa, mutta etenkin rappiodiskurssi omaa sitä vahvistavia tekijöitä. Rappiodiskurssin vahvistuva hegemonia voisi kuitenkin johtaa aivomätäsisältöjen kuluttamisen ja niiden moraalin vahvaan kyseenalaistamiseen, vaikka tutkimuksessa kognitiivinen poikkeavuus on liitetty enemmänkin alustojen rakenteellisiin toimintaperiaatteisiin, ei itse sisältöihin. Vaikka diskurssit merkityksellistävät aivomätää eri tavoin, niille oli yhteistä olla juuri käsittelemättä aivomädän taustalla vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä, jotka eivät ole yksilölähtöisiä. Tutkimuksessa aivomätään liitettyjä rakenteellisia tekijöitä, kuten esimerkiksi alustainfrastruktuurin toimintamekanismeja ja produktiivisuuden ihanteen sekä normin vahvistamaa tarvetta paineiden purkamiselle ei otettu keskeisesti esille Helsingin Sanomien julkaisuissa.