Elämän hallinta ja ihmiskeskeisyyden ongelma: Kriittinen analyysi ympäristöpoliittisten asiantuntijoiden näkemyksistä

Abstract

Tutkimuksen aihe on pohtia miten ympäristöpoliittiset asiantuntijat tuottavat diskurssillaan elämän politiikkaa, ja miten näiden diskurssien ongelmat, kuten ihmiskeskeisyys, hankaloittavat ympäristöpoliittisten ratkaisujen löytämistä. Tutkimus lähtee liikkeelle pohtimalla minkälaista biopolitiikkaa asiantuntijat tuottavat. Tämän jälkeen tutkitaan keskeistä ympäristösuhdetta määrittävää asennetta eli ihmiskeskeisyyttä ja sitä tuottavia mekanismeja, kuten ympäristön hallinta teknologisella ja talouskeskeisellä diskurssilla. Viimeisenä avataan niitä posthumanistisia vaihtoehtoja, mitä aineistossa on näkyvissä, kun siitä kriittisellä analyysilla puretaan ihmiskeskeisyyttä ja nostetaan esiin ympäristöarvoja ja erilaisia tapoja ajatella ja tuottaa tietoa. Tutkimuksen aineistona käytetään valmista aineistoa, jossa on haastateltu eri asemissa olevia ympäristöpolitiikan asiantuntijoita. Tutkimuksen menetelmänä on Faircloughin käyttämä kriittinen diskurssianalyysi, jossa käytetty teoria riippuu lähestyttävästä ongelmasta ja metodi puolestaan käytettävästä teoriasta. Hänen metodinsa on tilannekohtainen ja poikkitieteellinen, joten aineiston kanssa keskustellaan usean eri teoreettisen näkökulman avulla. Lähtökohta tutkimukselle on Foucault’n biopolitiikka ja siitä juontuvat ympäristön hallinnallisuuteen keskittyneet teoreetikot. Näistä puolestaan edetään ihmiskeskeisyyttä purkaviin ja posthumanistisiin teoreetikoihin kuten Latour, Haraway ja Puig de la Bellacasa. Analyysi toteutetaan kahdessa kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa tullaan tulokseen, että asiantuntijoiden tuottama diskurssi on monella tavalla sotkeentunut teknologiseen ja taloudelliseen diskurssiin ja on tässä mielessä siten ihmiskeskeisyyden sisällä, että aito ympäristöön sitoutunut ja sitä kohti kurottava asenne on vaikeasti nähtävissä. Toisessa kerroksessa esitellään ihmiskeskeisyyden säröjä ja posthumanistisia vaihtoehtoja ja tullaan osoittamaan, että vaikka asiantuntijat käyttävät teknologian ja talouden kieltä, niin näiden alla on havaittavissa myös ympäristöön kohdistuvaa arvositoutumista. Nähtäessä kriittinen lähestymiskulma ”vastaansanomisen” sijasta vapauttavana tai vaihtoehtoja löytävänä, tutkimuksen olennainen päätelmä tulee esille. Politiikan asiantuntijoita tutkiva ”vapauttava” analyysi on tarpeellinen talouden ja ihmiskeskeisyyden purkamisessa ja vaihtoehtojen löytämisessä. Jatkotutkimuksena tarvittaisiin lisää toiminnallista luontosuhdetta esiintuovia tai enemmän soveltavia vaihtoehtoja. Tutkimusmetodina tulee lisätä poikkitieteellisyyttä ja tarttua rohkeammin vaihtoehtoisiin merkityksenantoprosesseihin.