Euroopan unionin strateginen autonomia ja kiertotalous

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Euroopan unionin strategisen autonomian rakentumista EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelmassa sekä EU:n kriittisten raaka-aineiden säädännössä. Strategisen autonomian rakentumista käsitellään institutionaalisen, materiaalisen ja poliittisen ulottuvuuden kautta. Lisäksi tarkastellaan, miltä aineistojen kiertotaloutta edistävät toimet vaikuttavat strategisen autonomian näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan globalisaation kehitystä ja sen vaikutusta talouteen. Globalisaatio on tehostanut talouden tuotantoprosesseja, mutta pitkät, monimutkaiset ja osittain keskittyneet arvoketjut ovat luoneet valtioiden välille riippuvuussuhteita, jotka aiheuttavat turvallisuushaasteita. Nämä kompleksiiviset riippuvuudet ovat saaneet eri toimijat luomaan omia resursseja turvaavia toimenpiteitä sekä edistämään protektionistista politiikkaa. Tutkimuksen taustaa täydennettiin kestävän kehityksen sekä kiertotalouden tutkimuskirjallisuuden tarkastelulla. Tutkimus toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jossa strategisen autonomian teorian kolme ulottuvuutta muodostivat analyysirakenteen sekä kriteerit aineistoista nostetuille havainnoille. Analyysi toteutettiin kahdessa osassa, joissa ensimmäisessä osassa strategisen autonomian teorialla tutkittiin aineistoja ja toisessa osassa havaintoja tulkittiin monitasohallinnan teorian näkökulmasta. Aineistojen havainnot jäsenneltiin EU:n, jäsenvaltion, alue- ja paikallistason sekä yksityisen sektorin välille, josta voitiin havaita niiden välistä tehtävänjakoa ja eri toimijoiden merkitystä autonomian tai kiertotalouden edistämisessä. Tutkielman tulokset osoittivat kiertotalouden toimintasuunnitelman ja kriittisten raaka-aineiden säädännön rakentavan EU:n strategista autonomiaa sen jokaisessa ulottuvuudessa. Institutionaalisessa ulottuvuudessa unionin koordinaatio-, suunnittelu- ja sääntelyvaltaa lisättiin, materiaalisessa ulottuvuudessa unionin resurssien hallintaa ja arvoketjujen turvaamista edistettiin ja poliittisessa ulottuvuudessa luotiin yhteiset arviot haasteista ja niihin kohdistettavista toimenpiteistä sekä kehitettiin yhteistä strategista kulttuuria. Myös kiertotalouden merkitys strategisen autonomian tavoittelussa havaittiin molemmista aineistoista. Sitä pidettiin keinona turvata taloudellisia resursseja, parantaa materiaalien saatavuutta, edistää kestävää kehitystä ja tukea unionin vihreää siirtymää.