Oikeusammattilaisten arviot etäkuulemisten yhteydestä rikosprosessin koettuun oikeudenmukaisuuteen: Vertailututkimus tuomareiden, syyttäjien ja puolustusasianajajien arvioista Suomessa ja Ruotsissa

Abstract

Oikeudenkäyntien digitalisaatio on lisännyt videovälitteisten etäkuulemisten käyttöä rikosprosesseissa. Etämenettelyjä on perusteltu tehokkuudella, saavutettavuudella ja turvallisuudella, mutta samalla on esitetty, että ne voivat heikentää rikosprosessin koettua oikeudenmukaisuutta. Koettu oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, missä määrin menettely näyttäytyy reiluna, puolueettomana ja osallistujia kunnioittavana. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin, arvioivatko oikeusammattilaiset etäkuulemisen heikentävän asianosaisten kokemaa oikeudenmukaisuutta suhteessa lähikuulemiseen sekä ovatko ammattirooli, työskentelymaa, työkokemus ja etäkuulemiskokemus yhteydessä näihin arvioihin. Lisäksi selvitettiin, poikkeavatko arviot toisistaan syytettyjen ja asianomistajien kohdalla. Tutkimusaineistona hyödynnettiin E-ViVi-hankkeessa kerättyä kyselyaineistoa. Tässä tutkielmassa analyysit rajattiin Suomessa ja Ruotsissa toimiviin tuomareihin, syyttäjiin ja puolustusasianajajiin. Lopullinen pääanalyysi sisälsi 211 oikeusammattilaista. Koettua oikeudenmukaisuutta mitattiin kahdella väittämällä, joissa arvioitiin syytetyn ja asianomistajan näkökulmasta, kokevatko asianosaiset etäkuulemisen yhtä oikeudenmukaisena kuin paikan päällä tapahtuvan kuulemisen. Aineisto analysoitiin kuvailevien tarkastelujen, Spearmanin korrelaatioiden, osittaisten Spearmanin korrelaatioiden, varianssianalyysien, t-testien ja lineaaristen mallien avulla. Tulokset osoittivat, etteivät oikeusammattilaiset keskimäärin pitäneet etäkuulemista lähikuulemista epäoikeudenmukaisempana menettelynä. Arviot olivat sekä syytetyn että asianomistajan näkökulmasta keskimäärin myönteisiä, vaikka syytettyä koskevat arviot jäivät järjestelmällisesti asianomistajaa koskevia arvioita matalammiksi. Etäkuulemiskokemus oli yhteydessä myönteisempiin arvioihin koetusta oikeudenmukaisuudesta etäoikeudenkäynneissä, mutta yleinen työkokemus ei ollut siihen yhteydessä. Ammattiroolien välillä havaittiin selkeä ero: puolustusasianajajat arvioivat etäkuulemisen oikeudenmukaisuuden matalammaksi kuin tuomarit ja syyttäjät, joiden arviot eivät poikenneet toisistaan. Suomessa työskentelevät vastaajat arvioivat etäkuulemisen oikeudenmukaisuuden aluksi myönteisemmäksi kuin Ruotsissa työskentelevät, mutta ero selittyi ammattiroolilla eikä pysynyt tilastollisesti merkitsevänä, kun ammattirooli huomioitiin. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten eri oikeusammattilaisryhmät arvioivat etäkuulemisten oikeudenmukaisuutta rikosprosessissa. Tulokset viittaavat siihen, ettei etäkuuleminen sellaisenaan näyttäydy oikeusammattilaisten arvioissa lähikuulemista epäoikeudenmukaisempana menettelynä, mutta arvioihin vaikuttaa merkittävästi vastaajan institutionaalinen asema rikosprosessissa. Erityisesti puolustusasianajajien muita kriittisemmät arviot korostavat tarvetta huomioida etämenettelyjen kehittämisessä puolustuksen toimintaedellytykset ja syytetyn oikeusturvan toteutuminen.