Liisan seikkailut 2020-luvulla: Nana Sirosen Alice's Adventures in Wonderland -suomennos uudelleenkäännösten jatkumossa
Sulavuori, Riku (2026)
2026
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605185744
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605185744
Tiivistelmä
Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, millaisia käännösvalintoja vuonna 2023 ilmestyneessä Alice’s Adventures in Wonderland -teoksen viidennessä suomennoksessa on tehty aikaisempiin käännöksiin verrattuna. Tutkielmassa keskitytään erityisesti kotouttamisnäkökulmaan ja siihen, millä tavoin kotouttamista tai vieraannuttamista eri suomennoksissa on tehty. Vaikka tutkielman tarkoituksena ei ole todistaa niin kutsuttua uudelleenkääntämishypoteesia todeksi tai epätodeksi, käytetään sitä yhtenä välineenä tulosten analysointiin.
Pääasiallisena aineistona toimii Nana Sirosen suomentama Liisan seikkailut Ihmemaassa (2023), mutta vertailun vuoksi tutkielmassa käsitellään myös Anni Swanin, Kirsi Kunnaksen ja Eeva-Liisa Mannerin, Alice Martinin sekä Tuomas Nevanlinnan aikaisempia suomennoksia. Tutkimusmenetelmänä on vertaileva tekstianalyysi, jossa alatason esimerkkien kautta pyritään muodostamaan kokonaiskuvaa käännösstrategioista. Tutkittavat piirteet on jaoteltu neljään kotouttamisen kannalta kiinnostavaan kategoriaan: sanavalinnat, lisäykset ja poistot, sanaleikit sekä runot.
Kotouttavuuden ja vieraannuttavuuden arviointi tässä tutkielmassa pohjautuu ennen kaikkea Venutiin (1995; 1998). Uudelleenkäännösten vieraannuttavuutta käsittelevä, uudelleenkääntämishypoteesina tunnettu teoria perustuu Bermanin (1990) esseeseen, jossa hän myös pohtii uudelleenkääntämisen syitä. Samasta aiheesta kirjoittaa esimerkiksi Gambier (2011), joka tuo esille myös tekstin ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksen käännösvalintoihin. Koskinen ja Paloposki (esim. 2015b) ovat tutkineet uudelleenkäännöksiä runsaasti, ja heidän analyysiään Alice-suomennosten soveltuvuudesta uudelleenkääntämishypoteesiin hyödynnetään tässä tutkielmassa. Kyseisen teoksen eri suomennoksia on aikaisemmin tutkinut myös Riitta Oittinen (1997), jonka kirja toimii tutkielman keskeisenä lähteenä.
Tulosten perusteella Sirosen suomennos ei ole käännösten kotouttavimmasta tai vieraannuttavimmasta päästä. Kotouttavuuden asteen suhteen Sironen sijoittuu Martinin ja Nevanlinnan välille. Suomennos muistuttaa muutenkin eniten kahta edellistä käännöstä, erityisesti Martinin vuoden 1995 suomennosta, vaikka Sironen sanoo tietoisesti välttäneensä aikaisempien käännösten lukemista. Monet käännösvalinnat ovat Sirosen ja Martinin suomennoksissa lähes täysin samoja. Syitä ei voida varmasti tietää, mutta kohdeyleisön ikä lienee todennäköisin syy samankaltaisuuksiin. Sironen on sanonut kääntäneensä lapsille ja aikuisille, Martinin käännös on suunnattu muita suomentajia enemmän myös aikuisille, ja Nevanlinnan suomennos on ennen kaikkea lapsille. Martinin ja Sirosen lähtökohdat kääntämiselle ovat myös olleet samankaltaiset, sillä he ovat ainoat kirjan suomentajat, jotka eivät itse ole kirjailijoita.
Pääasiallisena aineistona toimii Nana Sirosen suomentama Liisan seikkailut Ihmemaassa (2023), mutta vertailun vuoksi tutkielmassa käsitellään myös Anni Swanin, Kirsi Kunnaksen ja Eeva-Liisa Mannerin, Alice Martinin sekä Tuomas Nevanlinnan aikaisempia suomennoksia. Tutkimusmenetelmänä on vertaileva tekstianalyysi, jossa alatason esimerkkien kautta pyritään muodostamaan kokonaiskuvaa käännösstrategioista. Tutkittavat piirteet on jaoteltu neljään kotouttamisen kannalta kiinnostavaan kategoriaan: sanavalinnat, lisäykset ja poistot, sanaleikit sekä runot.
Kotouttavuuden ja vieraannuttavuuden arviointi tässä tutkielmassa pohjautuu ennen kaikkea Venutiin (1995; 1998). Uudelleenkäännösten vieraannuttavuutta käsittelevä, uudelleenkääntämishypoteesina tunnettu teoria perustuu Bermanin (1990) esseeseen, jossa hän myös pohtii uudelleenkääntämisen syitä. Samasta aiheesta kirjoittaa esimerkiksi Gambier (2011), joka tuo esille myös tekstin ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksen käännösvalintoihin. Koskinen ja Paloposki (esim. 2015b) ovat tutkineet uudelleenkäännöksiä runsaasti, ja heidän analyysiään Alice-suomennosten soveltuvuudesta uudelleenkääntämishypoteesiin hyödynnetään tässä tutkielmassa. Kyseisen teoksen eri suomennoksia on aikaisemmin tutkinut myös Riitta Oittinen (1997), jonka kirja toimii tutkielman keskeisenä lähteenä.
Tulosten perusteella Sirosen suomennos ei ole käännösten kotouttavimmasta tai vieraannuttavimmasta päästä. Kotouttavuuden asteen suhteen Sironen sijoittuu Martinin ja Nevanlinnan välille. Suomennos muistuttaa muutenkin eniten kahta edellistä käännöstä, erityisesti Martinin vuoden 1995 suomennosta, vaikka Sironen sanoo tietoisesti välttäneensä aikaisempien käännösten lukemista. Monet käännösvalinnat ovat Sirosen ja Martinin suomennoksissa lähes täysin samoja. Syitä ei voida varmasti tietää, mutta kohdeyleisön ikä lienee todennäköisin syy samankaltaisuuksiin. Sironen on sanonut kääntäneensä lapsille ja aikuisille, Martinin käännös on suunnattu muita suomentajia enemmän myös aikuisille, ja Nevanlinnan suomennos on ennen kaikkea lapsille. Martinin ja Sirosen lähtökohdat kääntämiselle ovat myös olleet samankaltaiset, sillä he ovat ainoat kirjan suomentajat, jotka eivät itse ole kirjailijoita.