Socially Distributed, Privately Managed : A social psychological investigation of gambling harm among affected others

Abstract

Rahapelihaitat koskettavat läheisiä ja voivat vaikuttaa parisuhteeseen, perheen ja ystävyyssuhteisiin. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tutkimus on tuottanut tietoa rahapelihaittojen yleisyydestä, haittojen muodoista sekä läheisten tuen tarpeista. Suuri osa tästä tutkimuksesta perustuu kuitenkin poikkileikkausaineistoihin ja tarkastelee haittoja erillisinä ilmiöinä tai palveluihin hakeutumisen yhteydessä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten haittoja käsitellään arjen vuorovaikutuksessa, miten läheiset selviytyvät haittojen kanssa palvelujen ulkopuolella ja miten rahapeliongelmat kehittyvät ja muuttuvat ajan myötä läheisissä ihmissuhteissa. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan, miten altistuminen liittyy muutoksiin omassa rahapelaamisessa, miten rahapelihaittoja kokevat läheiset kuvaavat ja hallitsevat taloudellisia haittoja sekä miten vertaistukea tarjotaan verkkoyhteisössä.

Väitöskirja perustuu monimenetelmälliseen tutkimusasetelmaan ja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joissa yhdistetään pitkittäiskyselyaineisto ja temaattinen laadullinen analyysi. Tutkimus I hyödyntää suomalaista väestökyselyä (n = 1 530) ja tarkastelee, liittyykö perheenjäsenten tai ystävien rahapeliongelmiin altistuminen muutoksiin yksilön omassa rahapelaamisessa sekä suojaavatko läheiset ihmissuhteet tältä riskiltä. <b>Artikkeleissa II ja III</b> analysoimme rahapelaajien läheisten keskusteluja ammattilaisten moderoimalla keskustelufoorumilla. Läheisten kokemien taloudellisten haittojen ja niihin liittyvien selviytymiskeinojen tarkastelussa käytimme induktiivista laadullista sisällönanalyysia. <b>Artikkelissa III</b> tarkastelimme temaattisen analyysin kautta, miten läheiset hakevat, tarjoavat ja neuvottelevat sosiaalista tukea vertaisten verkkokeskusteluissa.

Tulokset osoittavat, että rahapelihaitat kytkeytyvät usein perhe-elämään ja läheisiin ihmissuhteisiin. Samat suhteet voivat joko lisätä haavoittuvuutta tai tarjota suojaa rahapeliongelmilta niiden laadusta riippuen. Pitkittäisanalyysi osoitti, että henkilölle kehittyi todennäköisemmin rahapeliongelma, jos perheenjäsenellä tai ystävällä oli rahapeliongelma. Tukevat perhesuhteet lievensivät tätä riskiä, kun taas ystävyyssuhteet eivät tarjonneet vastaavaa suojaa. Laadulliset tulokset kuvasivat, miten rahapelihaitat tulevat esiin ja miten niitä hallitaan arjessa. Taloudelliset haitat paljastuivat usein vasta kriisitilanteissa, kun salailu tuli näkyväksi tyhjentyneiden tilien, maksamattomien laskujen tai kertyneiden velkojen kautta. Osallistujat kuvasivat toistuvia jaksoja, joissa paljastumista seurasi tilapäinen vakaus ja tämän jälkeen uusi kriisi. Yhteisten varojen väärinkäyttö kytkeytyi usein kontrolliin ja painostukseen, mikä asetti läheiset oikeudellisesti ja taloudellisesti haavoittuvaan asemaan. Selviytymiskeinot, kuten velkojen maksaminen tai oikeudellisen avun hakeminen, kuvattiin vaikeina valintoina. Selviytyminen tarkoitti usein jatkuvaa epävarmuuden hallintaa ja uusien menetysten ehkäisemistä. Samaan aikaan vertaistuki verkossa tarjosi tukea. Moni epäröi kertoa rahapelihaitoista omissa lähipiireissään häpeän, leimautumisen tai pelaavan läheisen suojelemisen vuoksi. Anonyymi verkkoyhteisö tarjosi matalan kynnyksen tilan kokemusten jakamiselle ja käytännön neuvoille. Toisaalta osa koki verkkokeskustelujen lukemisen ja niihin osallistumisen emotionaalisesti hyvin kuormittavana.

Väitöskirja osoittaa, että rahapelihaitat rahapeliongelmia kokevien läheisten kohdalla kietoutuvat tiiviisti ihmissuhteisiin ja arjen perhe-elämään. Yhdistämällä pitkittäis- ja laadullista aineistoa tutkimus vahvistaa aiempaa kirjallisuutta osoittamalla, miten riski jakautuu sosiaalisissa suhteissa ja miten haittojen hallinta tapahtuu usein yksityisesti, rajoittuneiden selviytymiskeinojen ja epävirallisen tuen kautta. Tulokset tukevat kokonaisvaltaista ennaltaehkäisy- ja interventiotyötä, jossa rahapelihaittoja tarkastellaan perheiden ja läheisten ihmissuhteiden näkökulmasta.

Gambling harm takes place within social networks that include partners, family members and friends. Over the past two decades, researchers have documented the prevalence of harm, its different forms and the support needs of affected others. This dissertation builds on this literature by examining how affected others’ exposure to problem gambling relates to changes in personal gambling behaviour, how affected others describe and manage financial harm and how an online community can function as an informal coping resource.

This dissertation comprises three studies and employs a mixed-methods design, integrating the analysis of longitudinal survey data with qualitative analyses of online discussions. In <b>Article I,</b> we used hybrid regression models to analyse data from an eight-wave Finnish population survey (n = 1,530) to test whether exposure to problem gambling among family members and friends is associated with changes in individuals’ own gambling behaviour. In <b>Articles II and III</b>, we analysed naturally occurring textual data from a publicly accessible, professionally moderated Finnish online discussion board for affected others. To examine financial harms and coping strategies among affected others, we employed inductive qualitative content analysis in <b>Article II</b>. In <b>Article III,</b> we used thematic analysis to explore how affected others seek, provide and negotiate social support in online peer interactions.

The findings from <b>Article I</b> indicate that exposure to family members’ or friends’ problem gambling is associated with a higher risk of problem gambling among the affected others. Supportive family relationships buffered this risk, but we found no evidence of supportive friendships providing similar protection. In <b>Article II,</b> we found that financial harm often remains hidden until moments of crisis. The findings revealed that gambling with shared finances overlapped with coercive control and abuse, placing affected others in vulnerable positions. Coping strategies, such as repaying debt or seeking legal advice, were described as constrained trade-offs in which each option carried potential risks. The findings of <b>Article III</b> indicate that affected others felt uncomfortable disclosing gambling harm in social circles. In this context, an anonymous online community provides a safe space for expressing concerns and experiences of gambling harm. At the same time, engaging with others’ stories could also provoke emotional strain, leading some participants to limit their participation when discussions become overwhelming.

This dissertation highlights the deep social nature of gambling harm among affected others. By bringing together longitudinal and qualitative evidence, it strengthens the existing evidence base by showing how the risk of problem gambling is shaped by social connectedness. The results underline how coping with harm often takes place privately through constrained choices. These findings are relevant for prevention and intervention efforts that aim to address gambling harm in a more holistic and family-focused way.