Tunteiden merkitys rauhanneuvottelusimulaation vuorovaikutuksessa

Abstract

Konfliktinratkaisu, rauhanrakentaminen ja ylläpitäminen vaativat viestintää ja vuorovaikutusta. Tun-teet ovat kaiken tasoisten konfliktien ytimessä ja niveltyvät siten olennaisesti myös rauhanproses-seihin ja vuorovaikukseen osapuolten välillä: päätöksentekoon, perusteluihin, tulkintoihin sekä neu-vottelukantoihin ja -keinoihin. Siksi on tärkeä tutkia tunteiden merkitystä vuorovaikutuksessa konteksteissa, joissa kansainvälisiä suhteita ja konfliktinratkaisuprosesseja harjoitellaan, tutkitaan ja opetellaan, kuten rauhanneuvottelusimulaatioissa. Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastelen tunteiden merkitystä Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Taprin sekä Maanpuolustuskorkeakoulun järjestämässä rauhanneuvottelusimulaation vuorovaikutuksessa. 2020-luvulla konfliktit ovat lisääntyneet ja monimutkaistuneet, ja tunteet ovat niissä yhä näkyvämmin ja voimakkaammin esillä. Monenkeskistä rauhanprosessia jäljittelevä rauhanneuvottelusimulaatio tarjoaa tunteiden ja vuorovaikutuksen tarkastelulle tarpeellisen ja ajankohtaisen kontekstin.

Tämän tutkimuksen tulokset selventävät tunteiden roolia vuorovaikutuksessa yksilöiden näkökulmasta; miten yksilöiden kokemat tunteet saavat merkityksensä vuorovaikutuksessa ja miten tunteiden säätely tai säätelyn puute liittyvät sekä vuorovaikutuksen edistymiseen että haasteisiin simuloidussa rauhanneuvotteluprosessissa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys yhdistää tutkimuskirjallisuutta eri tutkimusalueilta; konfliktin- ja neuvotteluntutkimuksesta, tunnetutkimuksesta sekä simulaatiopedagogiikasta. Tärkeimmiksi käsitteiksi nousevat intra- ja interpersonaalinen tunteiden säätely, joiden osalta nojaan pääosin Grossin tunteiden säätelystrategioiden jaotteluun. Lisäksi hyödynnän rauhan- ja konfliktintutkimuksen näkökulmia tunteiden merkityksestä konflikteissa.

Tutkimusaineisto koostuu 12 puolistrukturoidusta haastattelusta ja simuloinnin havainnointikuvauksista. Haastateltavat poimittiin satunnaisotannalla 25 simulaatio-osallistujan joukosta. Analysoin aineiston fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen nojaten laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tuloksista ilmenee, että rauhanneuvottelusimulaation vuorovaikutuksessa osallistujat kokivat hyvin monipuolisesti erilaisia tunteita ja ilmaisivat, säätelivät ja merkityksellistivät niitä eri tavoin suhteessa vuorovaikutuksen kontekstiin. Tulosten perusteella voidaan päätellä tunteiden olevan tässä tutkimuksessa sosiaalisesti tuotettuja elementtejä, jotka osaltaan jäsentävät rauhanneuvottelijoiden välisiä vuorovaikutussuhteita ja neuvotteluvuorovaikutusta. Havainto noudattelee Guerreron ym. (1997) havaintoja siitä, että tunnekokemusten, käyttäytymisen ja ajatusten vyyhti on mutkikas kokonaisuus; tunnepohjaiset tekijät ohjaavat vuorovaikutusprosesseja, tässä tapauksessa neuvotteluvuorovaikutuksen ja koko simuloidun rauhanneuvotteluprosessin rakenteellisia ja relationaalisia ulottuvuuksia.