Tilivelvollisuus rajaturvallisuuden teknologisoituessa : -viisi näkökulmaa

Abstract

Rajaturvallisuuden on kehityttävä jatkuvasti entistä teknologisempaan suuntaan muuttuvan turvallisuusympäristön seurauksena. Itärajan hybridivaikuttamisen uhka ja maailman aseellisten konfliktien määrä pakottavat Suomenkin rajavalvonnan ottamaan uusia askeleita syvemmälle turvallisuusteknologian maailmaan (Sisäministeriö, Hallitusohjelman uudistukset rajaturvallisuuteen). Myös käsitteenä rajaturvallisuuden yleinen kehityskulku kohti kokonaisvaltaisempaa ja ennalta ehkäisyyn keskittyvää valvontaa (Heiskanen, 2013) luo tarvetta uudenlaiselle teknologialle valvonnan tukena. Teknologiaan ei kuitenkaan voi luottaa aukottomasti, vaikka ihmisellä onkin taipumus antaa teknologian tekemille päätöksille suurempi painoarvo kuin omalle harkinnalleen (Yeung, 2017). Tällaisessa tilanteessa julkisen vallan tilivelvollisuuden toteutuminen tulee keskeiseksi, kun teknologialla on mahdollista valvoa ihmisiä yhä yksityiskohtaisemmin, pidempi kestoisemmin ja laajemmalta alueelta.

Tilivelvollisuus voidaan jakaa viiteen eri näkökulmaan, jotka keskittyvät läpinäkyvyyteen, vastuuseen joutumiseen, hallittavuuteen, toimintavastuuseen ja reagointikykyyn (Koppell, 2005). Näiden ulottuvuuksien toteutumisella on turvallisuusteknologian tapauksessa omat haasteensa, joita tarkastellaan valtion rajaturvallisuuteen liittyvien julkisten dokumenttien perusteella. Keskeistä on arvioida, kuinka teknologiaa koskettava lainsäädäntö ja muuttuneet toimivaltuudet vaikuttavat rajaturvallisuuden tilivelvollisuuteen. Näin on mahdollista selvittää, minkälaisia muutoksia uusi teknologia tuo tilivelvollisuuden eri näkökulmien toteutumiselle jo nyt, ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Tässä tutkimuksessa tilivelvollisuuden toteutumista rajaturvallisuuden teknologisoituessa tutkitaan laadullisesti teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, jonka ohjaavana teoriana toimivat Koppellin tilivelvollisuuden viisi näkökulmaa, joissa rajaturvallisuuden teknologisoitumista analysoidaan.

Tutkimustulokset osoittavat, että tilivelvollisuus toteutuu teknologisoituvan rajaturvallisuuden kontekstissa jokaisesta näkökulmasta vähintään kohtalaisesti. Erityisen vahva osa-alue on reagointikyky, joka korostuu tutkimuksen perusteella yhtenä rajaturvallisuuden ja sen puolesta toimivien organisaatioiden arvona. Vastuuseen joutuminen toteutuu tutkimuksen perusteella tällä hetkellä hyvin hallinnollisesti, mutta muun muassa tekoälyä lisättäessä viranomaisten käyttöön on ’automation bias’-in (Yeung, 2017) huomioiminen tärkeää. Toimintavastuu on näkökulmista ristiriitaisin rajaturvallisuustoimintaa ohjaavien erilaisien arvojen takia. Joissain tilanteissa turvallisuuden ja tilivelvollisuuden toteutuminen eivät ole välttämättä täysinj mahdollisia samaan aikaan etenkin nopeaa päätöksentekoa vaadittaessa. Suurimpiin ongelmiin ja potentiaalisiin ongelmiin tilivelvollisuuden näkökulmien toteutumisen kannalta törmätään läpinäkyvyyden ja hallittavuuden tapauksissa, joiden toteutuminen vaikeutuu teknologian monimutkaistuessa ja sen käyttöalaa laajennettaessa. Tällaisessa tilanteessa selkeiden vastuuketjujen ja viranomaisten teknologisen osaamisen tärkeys kasvaa entisestään.