Puolijohteet osana mediainfrastruktuuria: Näkökulmia puolijohteiden immateriaalisuuteen ja materiaalisuuteen

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan puolijohteita eli mikrosiruja ja mikropiirejä osana ubiikkia, kaikkialla läsnä olevaa aineetonta ja aineellista mediainfrastruktuuria. Puolijohteet ovat tietolaskennan kehitystä aina 1950-luvulta asti vauhdittanut teknologinen innovaatio. Puolijohdeteknologioiden eksponentiaalinen kehitys on mahdollistanut tietokoneiden, matkapuhelimien, äly- ja mobiililaitteiden sekä viimeisimpänä tekoälyn kehityksen. Koko maailman globaalit vuorovaikutukselliset ja digitaaliset toiminnot pyörivät meille tutuilla tavoillaan puolijohteiden ansiosta.

Tämän teoreettisen tutkielman pohjana käytetään mediatutkijan Holger Pötzschin teoreettista mallia, jossa mediaa tarkastellaan ruumiin, teknologian, ympäristön ja talouden/työn näkökulmista. Nämä neljä näkökulmaa niveltyvät luontaisesti yhteen ja luovat lopulta kattavan ymmärryksen tarkasteltavasta ilmiöstä. Tässä tutkielmassa on laajuutta rajoittavista syistä keskitytty edellä mainitusta neljästä näkökulmasta kahteen: teknologiaan sekä ympäristöön. Avainkäsitteinä toimivat teknologianäkökulmasta infrastruktuurin käsite sekä puolijohteet. Ympäristönäkökulmasta tarkastelen puolijohteita ekomateriaalisesta näkökulmasta suhteessa kestävyyteen ja ympäristöön.

Tutkielman alussa avaan sitä, mitä ovat infrastruktuurit, mitä ovat puolijohteet ja mikrosirut, sekä miten niitä valmistetaan. Tarkastelen myös ekomateriaalisesta näkökulmasta puolijohteiden valmistuksen kestävyyttä sekä puolijohdeteknologioiden suhdetta kestävään ja vihreään kehitykseen. Ekomateriaalisesta näkökulmasta katsottuna on merkittävää, mihin ja miten laitteiden kehittäjät teknologioita suunnittelevat sekä kuinka kestäväksi puolijohdeteollisuus voidaan tulevaisuudessa kehittää.

Pohdintaosiossa päädytään siihen, että tietolaskennan historiallisen kehityksen valossa puolijohteet voidaan ymmärtää osana valtavaa avaruuden syvyyksiin ulottuvaa ubiikkia mediainfrastruktuuria, johon kaikki nykyteknologioita käyttävät ihmiset kiinnittyvät digitaalisen todellisuuden käyttäjinä ja ylläpitäjinä sekä ekomateriaalisesta näkökulmasta katsottuna planetaarisena globaalina kytköksisten verkostojen summana.