Kalifaatista keskustelupalstoille: Isisin propaganda ja digitaalinen infrastruktuuri johtajattoman jihadin mahdollistajina

Abstract

2000-luvulla jihadistinen toiminta on saanut yhä useammin muotoja, jotka eivät perustu selkeisiin organisatorisiin rakenteisiin tai keskitettyyn johtoon. Yksittäisten toimijoiden ja pienryhmien toteuttamat iskut ovat haastaneet perinteiset käsitykset terrorismista ja nostaneet keskeiseksi kysymykseksi sen, miten jihadistinen toiminta mahdollistuu tilanteessa, jossa suora organisatorinen yhteys puuttuu. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten johtajattomuuden ilmiötä tuotetaan Isisin propagandassa sekä millainen rooli digitaalisella toimintaympäristöllä on tällaisen toimijuuden mahdollistamisessa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Marc Sagemanin johtajattoman jihadin teoriaan, jossa jihadistinen toiminta ymmärretään hajautuneena ja ideologiseen samaistumiseen perustuvana ilmiönä. Aineistona toimivat Isisin englanninkieliset propagandalehdet Dabiq (2014–2016) ja Rumiyah (2016–2017). Menetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jonka avulla tarkastelen tekstien kielellisiä ja ideologisia keinoja autonomisen toiminnan rakentamisessa.

Tulokset osoittavat, että johtajattomuus ilmenee aineistossa ensisijaisesti diskursiivisesti. Propagandatekstit tuottavat yksilölle toimijaposition, jossa jihadistinen toiminta näyttäytyy henkilökohtaisena velvollisuutena ilman suoraa organisatorista sidettä. Toimijuutta vahvistetaan yksilön puhuttelun, moraalisten esimerkkien, normitetun autonomian sekä symbolisen yhteisön kautta, jossa kuuluminen perustuu ideologiseen samaistumiseen ilman suoraa organisatorista sidettä.

Digitaalinen toimintaympäristö toimii keskeisenä infrastruktuurina, joka mahdollistaa hajautetun toimijuuden ylläpitämisen ja ideologian leviämisen ilman keskitettyä organisaatiota. Tämä tutkielma haastaa organisaatiokeskeistä terrorismin käsitystä ja syventää ymmärrystä modernin jihadistisen toiminnan hajautuneista rakenteista.