Jumala, kansakunta ja historia: Martti Pihkalan kansakuntakäsityksen kehitys sisällissodasta 1960-luvun alkuun

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Martti Pihkalan kansakuntakäsitystä vuodesta 1918 alkaen 1960-luvun alkuun. Tutkimustehtävänä on selvittää kansakuntakäsityksen muutokset ja jatkuvuudet kyseisen aikarajauksen sisällä. Päätutkimuskysymyksiä tutkielmassani ovat, mistä osatekijöistä muodostui Martti Pihkalan kansakuntakäsityksen perusteet ja mitä kansakuntakäsityksestä oli säilynyt ja muuttunut vuodesta 1918 alkaen 1960-luvun alkuun. Alatutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Mitkä arvot ja ideaalit olivat Pihkalan kansakuntakäsityksen kannalta oleellisimpia? Keitä ja mitä Pihkala hyödynsi kansakunnan vasta-, vihollis- ja uhkakuvina? Mitä aatehistoriallisia vaikutteita Pihkalan kansakuntakäsityksen taustalla oli, ja mistä ne olivat mahdollisesti peräisin? Tutkimuskohde on oleellinen, koska se tarkentaa mikrohistoriallisella linssillä nationalismin henkilökohtaisia ilmaisutapoja, muotoja ja muutosta ajassa yhden henkilön kautta. Pihkala oli hyvin verkostoitunut ja monissa tapahtumissa taustalla mukana, joten hänen näkemyksillään on ollut myös merkitystä ja vaikutusta muihin ihmisiin. Kansallisuusaatteiden sisällöllinen kirjo laajentuu, kun kansallisuusaatteita tarkastellaan henkilökohtaisen nationalismin käsitteen avulla.

Tutkielmani päälähteinä toimivat Pihkalan vuonna 1918 kirjoittama Minkälainen Suomi meidän on luotava? -kirja sekä hänen Kolmas Suomen historiassa niminen muistelmakäsikirjoituksensa, joka on hiottu nykyiseen kuntoonsa 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa. Lähteiden tuottamisajankohdat määrittävät tutkielmani aikarajauksen, joka on tarpeeksi pitkä saadakseni hyvän kuvan siitä, miten nationalismi muuttuu ajassa ja on vahvasti kontekstisidonnaista. Aineistot eroavat tyylillisesti toisistaan huomattavasti. Minkälainen Suomi meidän on luotava? on pamfletinomainen kirja, joka on tuotettu sisällissodan aikaisessa tunnekuohussa valkoisten puolella sotatoimiin osallistuneen henkilön toimesta. Kolmas Suomen historiassa on puolestaan kirjoitettu 1960-luvun taitteessa, kun yhteiskunnallinen konteksti oli hyvin paljon rauhallisempi. Sekä tuottamisajankohta että tyylilajilliset erot heijastuvat Pihkalan kansakuntakäsityksen ilmenemismuotoihin.

Teoreettisen viitekehyksen muodostavat erityisesti henkilökohtaisen nationalismin ja kuviteltujen yhteisöjen käsitteiden luoma tausta sekä ajatusten, merkitysten ja vaikutteiden aatehistoriallinen jäljittäminen. Metodologia koostuu edellä mainitun lisäksi hermeneuttisen kehän toiston logiikasta, minkä tarkoituksena on syventää ymmärrystäni itse tekstin kokonaisuuden ja sen osien luonteesta, ja myös muun tutkimuskirjallisuuden tarjoaman tiedon avulla syventää näiden merkitysten suhdetta Pihkalan kansakuntakäsityksen rakentamisessa.

Tutkielman tutkimustulosten yksi päähavainto on, että Pihkalan kansakuntakäsityksen sisältö ei muuttunut radikaalisti, mutta sen muoto sitä vastoin muuttui. Kristillisyys, valkoisuus ja isänmaallisuus olivat niin vuonna 1918 kuin 1960-luvun alussa keskeisiä kansakuntaa määrittäviä arvopohjia. Arvot ja ideaalit sekä vasta-, vihollis- ja uhkakuvat olivat pysyneet hyvin pitkälti samoina muutamin poikkeuksin. Saksa esimerkiksi ei ollut enää kansakunnan ideaali 1960-luvulla. Lisäksi vasta- ja viholliskuvista venäläisyys oli muuttunut vuoden 1918 perivihollisuudesta lähinnä enää kielteiseksi asenteeksi venäläisiä ja Venäjää kohtaan. Mainittakoon vielä, että naisen rooli typistyi muistelmaluonnoksessa pelkästään vaimon, hoivaajan ja kodinhoitajan rooleihin. Vielä Minkälainen Suomi meidän on luotava? -kirjassa Pihkala visioi naisille kansakunnan tärkeimmän tehtävän, rodunjalostuksen.