Onko runous musteessa vai veressä?: Runokääntäjät kertovat kääntäjyydestään

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten suomalaiset runokääntäjät näkevät kirjoittamisen ja kääntämisen välisen suhteen sekä millaista kääntäjyyttä he ilmentävät. Tutkielman pohjana on Anu Heinon väitöskirjatutkimukseen perustuva hypoteesi, jonka mukaan suomalaiset runokääntäjät jakautuvat kirjoittajasuomentajiin ja välittäjäsuomentajiin. Tutkimusta varten haastateltiin viittä runokääntäjää, jotka suomentavat aktiivisesti runoutta.

Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millaista kääntäjyyttä runokääntäjät ilmentävät haastattelupuheessaan? 2. Jakautuvatko haastatellut runokääntäjät hypoteesin mukaisesti kirjoittajasuomentajiin ja välittäjäsuomentajiin?

Kääntäjyyttä on tutkittu niin kääntämisen prosesseissa toimimisen kuin kääntäjän identiteetin näkökulmasta. Tämän tutkielman kontekstissa kääntäjyys tarkoittaa sitä, miten runokääntäjät näkevät ja kuvaavat itseään kääntäjinä ja mitä runouden suomentaminen heille merkitsee. Kääntäjyyden lisäksi tutkielmassa sivutaan tekijyyttä. Tekijyydellä tarkoitetaan tutkielmassa sitä, miten runokääntäjät näkevät itsensä kirjoittajina tai runoilijoina ja kenet he mieltävät käännösrunon tekijäksi. Tekijyyden kysymys on merkittävä etenkin runouden kääntämisessä, koska runouden luonne tekstilajina saattaa edellyttää kääntäjää uudelleenkirjoittamaan runon.

Litteroidun haastatteluaineiston laadullinen sisällönanalyysi osoittaa, että haastateltujen runokääntäjien keskeisimmät kääntäjyyden tekijät ovat luja asiantuntijuus, yhteisöllisyys, luovuus ja rakkaus runoutta kohtaan. Viidestä runokääntäjästä kaksi on kirjoittajasuomentajia ja kaksi välittäjäsuomentajia. Yksi runokääntäjistä ei sopinut haastattelupuheensa perusteella kumpaankaan joukkoon, mikä ilmentää ihmisten luokittelemisen perimmäistä haastavuutta ja viittaa kaksijakoisuuden ongelmallisuuteen.

Tutkimustulosten perusteella runokääntäjillä on vahvoja näkemyksiä siitä, miten ja miksi runoutta pitäisi kääntää. Osa runokääntäjistä pitää kääntämistä kirjoittamisena, ja runokääntäjää voidaan heidän mielestään ainakin tietyin perustein pitää runoilijana. Toisaalta on myös runokääntäjiä, joiden mielestä kääntäjä ja runoilija ovat eri asia. Tutkimuksen toistaminen suuremmalla otannalla voisi auttaa kartoittamaan, kuinka yleisiä erilaiset käsitykset ovat. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin myös keskittyä käännösrunouden kustannustoimittajiin. Muita tutkimusaineistosta esiintyneitä teemoja, joita olisi tarpeen tutkia lisää ovat esimerkiksi runokääntäjien verkostoituneisuus ja kääntäjien suhtautuminen runouden konekääntämiseen.