Sosiaalinen kärsimys neurokirjon lasten äitien eletyissä kokemuksissa
Torvinen, Janika (2026)
2026
Hyvinvointipolitiikan ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Welfare Policy and Social Research
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605155638
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605155638
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena oli selvittää neurokirjon lasten äitien kokemuksia sosiaali-, terveys- ja kasvatusinstituutioiden käytännöistä. Tutkimuskysymyksenä oli, millä tavoin neurokirjon lasten äitien eletyt kokemukset institutionaalisista käytännöistä jäsentyvät sosiaalisen kärsimyksen näkökulmasta.
Tutkielman aineisto koostui kolmen äidin teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisesti refleksiivisellä temaattisella analyysillä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui yhteiskuntatieteellisen sosiaalisen kärsimyksen intersubjektiiviseen teoriaperinteeseen.
Tutkielman tulokset jäsentyivät yhteen pääteemaan, näkymättömään kärsimykseen arjessa, joka koostui kolmesta alateemasta: jatkuvasta kamppailusta, arvottomuudesta ja sisäistetystä häpeästä sekä pitkäkestoisesta ja toistuvasta kärsimyksestä. Tulokset tuovat esille, miten näkymätön vammaisuus kietoutuu eriarvoisuutta tuottaviin mekanismeihin palvelujärjestelmässä. Yhteiskunnassa sosiaaliset ongelmat näyttäytyvät usein yksilön ongelmina, vaikka kyse olisikin rakenteista johtuvasta sosiaalisesta kärsimyksestä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että neurokirjon lasten äitien eletyt kokemukset institutionaalisista käytännöistä eivät jäsenny pelkästään lapsen tilanteen kautta, vaan kyse on monimutkaisista prosesseista. Näkymätön vammaisuus on eriarvoisuutta tuottava ulottuvuus, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, kun sitä ei tunnisteta. Hyvinvointipolitiikan näkökulmasta tutkielman tulokset ovat merkityksellisiä, kun tarkastellaan hyvinvointivaltion vastuuta tarjota perheille apua ja palveluita yhdenvertaisella tavalla. Jatkossa olisi tärkeää tarkastella neurokirjon lasten perheiden tilanteita ja niihin kietoutuvia intersektionaalisia ulottuvuuksia. Neurokirjon lasten ja heidän perheidensä nähdyksi tulemiseen sosiaali-, terveys- ja kasvatusinstituutioissa voivat lisäksi vaikuttaa esimerkiksi sosiaalinen luokka, sukupuoli tai vanhemman oma terveydentila.
Tutkielman aineisto koostui kolmen äidin teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisesti refleksiivisellä temaattisella analyysillä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui yhteiskuntatieteellisen sosiaalisen kärsimyksen intersubjektiiviseen teoriaperinteeseen.
Tutkielman tulokset jäsentyivät yhteen pääteemaan, näkymättömään kärsimykseen arjessa, joka koostui kolmesta alateemasta: jatkuvasta kamppailusta, arvottomuudesta ja sisäistetystä häpeästä sekä pitkäkestoisesta ja toistuvasta kärsimyksestä. Tulokset tuovat esille, miten näkymätön vammaisuus kietoutuu eriarvoisuutta tuottaviin mekanismeihin palvelujärjestelmässä. Yhteiskunnassa sosiaaliset ongelmat näyttäytyvät usein yksilön ongelmina, vaikka kyse olisikin rakenteista johtuvasta sosiaalisesta kärsimyksestä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että neurokirjon lasten äitien eletyt kokemukset institutionaalisista käytännöistä eivät jäsenny pelkästään lapsen tilanteen kautta, vaan kyse on monimutkaisista prosesseista. Näkymätön vammaisuus on eriarvoisuutta tuottava ulottuvuus, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, kun sitä ei tunnisteta. Hyvinvointipolitiikan näkökulmasta tutkielman tulokset ovat merkityksellisiä, kun tarkastellaan hyvinvointivaltion vastuuta tarjota perheille apua ja palveluita yhdenvertaisella tavalla. Jatkossa olisi tärkeää tarkastella neurokirjon lasten perheiden tilanteita ja niihin kietoutuvia intersektionaalisia ulottuvuuksia. Neurokirjon lasten ja heidän perheidensä nähdyksi tulemiseen sosiaali-, terveys- ja kasvatusinstituutioissa voivat lisäksi vaikuttaa esimerkiksi sosiaalinen luokka, sukupuoli tai vanhemman oma terveydentila.