Autismikirjon lapsen vuorovaikutuksen tukeminen musiikin avulla: Pedagogisia näkökulmia ja käytännön sovelluksia

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia ja näkemyksiä musiikkikasvatuksen merkityksestä autismikirjon lasten vuorovaikutuksen tukemisessa 3–5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä noudattaen fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen keskeisiä käsitteitä olivat autismikirjo, vuorovaikutus, musiikki varhaiskasvatuksessa sekä inkluusio varhaiskasvatuksessa.

Tutkimus toteutettiin hyödyntäen menetelmätriangulaatiota, mikä mahdollisti ilmiön tarkastelun useasta eri näkökulmasta. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeella, yksilöhaastattelulla sekä havainnoimalla yhtä lasta päiväkodin arjessa. Kyselyllä saatiin laajempi kuva varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkemyksistä, kun taas yksilöhaastattelu tarjosi syvällisempää tietoa aiheesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lapsen vuorovaikutuksen ilmenemistä erityisesti musiikkituokioiden aikana sekä sitä, millä tavoin musiikki voi edistää lapsen osallistumista ryhmän toimintaan. Havainnointi kohdistui erityisesti musiikkitoimintaan, kuten laulamiseen, soittamiseen ja tanssimiseen, ja se toteutettiin osana päiväkodin normaalia arkea.

Havainnoinnin perusteella lapsen vuorovaikutus ilmeni monin eri tavoin. Vuorovaikutus näkyi erityisesti kehollisena osallistumisena, kuten liikkeenä ja rytmin seuraamisena. Lisäksi lapsi osoitti vuorovaikutusta katsekontaktin, ilmeiden, ääntelyn sekä muiden lasten ja aikuisen toimintaan reagoimisen kautta. Musiikkitoiminta tarjosi lapselle mahdollisuuden osallistua yhteiseen toimintaan myös ilman vahvaa kielellistä ilmaisua.

Kyselyn ja haastattelun tulokset tukivat havainnointiaineistoa ja korostivat musiikin merkitystä vuorovaikutuksen tukemisessa. Tulosten mukaan musiikki voi toimia tärkeänä pedagogisena välineenä, joka edistää autismikirjon lapsen osallistumista, vuorovaikutustaitoja ja osallisuuden kokemusta varhaiskasvatuksessa.

This thesis examines the significance of music education in supporting the interaction of children on the autism spectrum in a daycare group of 3–5-year-old children. The study focuses on how interaction manifests particularly during music sessions and how music can support a child's participation in group activities. The study follows a phenomenological-hermeneutic approach, and its theoretical framework is grounded in the autism spectrum, interaction, music in early childhood education, and inclusion.

The data were collected through a questionnaire, an individual interview, and the observation of one child in the everyday context of a daycare setting. The questionnaire provided a broader overview of early childhood education professionals' perspectives, while the individual interviews offered more in-depth insights into the topic. The observation concentrated on music-related activities such as singing, playing instruments, and dancing, and was carried out as part of the daycare's daily routine. Together, these data sources enabled the phenomenon to be examined from multiple perspectives.

The findings revealed that the child's interaction was expressed in various ways. It was particularly visible through embodied participation, such as movement and following rhythm. In addition, the child demonstrated interaction through eye contact, facial expressions, vocalizations, and responses to other children and adults. Music activities provided the child with opportunities to participate in shared activities even without strong verbal expression. According to the findings, music can function as an important pedagogical tool that promotes the participation, interaction skills, and sense of inclusion of children on the autism spectrum in early childhood education.