Hoivan jatkumo - Päivärinteen parantolan konseptisuunnitelma
Tomperi, Pauliina (2026)
Tomperi, Pauliina
2026
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605135573
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605135573
Tiivistelmä
Diplomityössä tutkitaan mitä hoiva on sekä miten se näkyy niin ihmisissä, arkkitehtuurissa, kuin niiden vuorovaikutuksessakin. Lisäksi pohditaan suunnittelutyön kautta, kuinka parantolarakennuksen uuden käyttötarkoituksen suunnittelussa voidaan hyödyntää hoivan periaatteita.
Tässä työssä hoiva liittyy vahvasti juuri ihmisen ja rakennuksen väliseen vuorovaikutukseen hoivarakentamisen kautta, sillä työn suunnitelmaosuudessa tutkitaan hoivan periaatteiden avulla Päivärinteen parantolan mahdollista uutta käyttötarkoitusta. Haluan painottaa, että hoiva ulottuu ihmisen lisäksi myös muihin elollisiin, mutta tässä työssä niitä ei ole tarkemmin käsitelty aiheen rajaamisen vuoksi.
Arkkitehtuurin hoivaa on käsitelty muun muassa ylläpidon, muunneltavuuden ja korjaamisen kautta, mutta lisäksi on haluttu laajentaa hoivan ajatusta osaksi suunnitteluprosesseja. Ihmisten hoivaa on tarkasteltu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, empatian ja aistien kautta, jotka liittävät ihmisten hoivan vahvasti myös osaksi arkkitehtuurin hoivaa. Ympäristö ja arkkitehtuuri ovat osa ihmisten hyvinvointia, joten se kertoo siitä, kuinka hoivan ulottaminen laajemmin rakennettuun ympäristöönkin olisi huomioitava.
Konseptisuunnitelmassa Päivärinteen parantolaan esitettiin yhteisöasumisratkaisua hoivaan perustuvan tutkimuksen ja kohdekäynnin havaintojen pohjalta. Konseptissa asuminen nähtiin rakennukselle parhaana vaihtoehtona, ja suunnitelman tavoitteena oli mahdollistaa hoivan jatkumo eli ihmisten ja rakennetun ympäristön vuorovaikutuksessa tapahtuva hoiva, joka perustuu sitoutumiseen sekä ylläpitoon.
Hoivan jatkumossa ihmisen rakennukseen kohdistama hoiva siirtyy takaisin osaksi yksilön ja yhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä yhteistä ympäristöä. Hoivan jatkumon tavoitteena osana suunnitelmaa on korostaa ylläpidon ja korjaamisen tärkeyttä sekä sisällyttää hoiva laajemmin osaksi yhteisestä ympäristöstä huolehtimista.
Yhteenveto kappaleessa on pohdittu koko diplomityöprosessia, mutta lisäksi on syvennytty vielä tarkemmin siihen, kuinka käsitys hoivasta kehittyi työn aikana, ja mitä jäi myöhemmin pohdittavaksi. Hoiva on aiheena laaja, ja sen ymmärtäminen useasta näkökulmasta on hyödyllistä, mutta samalla se tekee aiheeseen tarkemmin perehtymisestä vaikeaa.
Vaikka hoiva on aiheena laaja, on hoivassa kyse kuitenkin lopulta melko yksinkertaisista asioista. Hoiva ei ole aina välttämättä näkyviä tekoja, vaan se voi olla myös huomaamatonta. Tärkeintä on kuitenkin, että sen olemassaolon huomioi. Hoiva on välittämistä ja sitoutumista. Se voi olla pieniä tai suuria asioita, mutta erityisesti se on kokonaisuuden huomioimista.
Tässä työssä hoiva liittyy vahvasti juuri ihmisen ja rakennuksen väliseen vuorovaikutukseen hoivarakentamisen kautta, sillä työn suunnitelmaosuudessa tutkitaan hoivan periaatteiden avulla Päivärinteen parantolan mahdollista uutta käyttötarkoitusta. Haluan painottaa, että hoiva ulottuu ihmisen lisäksi myös muihin elollisiin, mutta tässä työssä niitä ei ole tarkemmin käsitelty aiheen rajaamisen vuoksi.
Arkkitehtuurin hoivaa on käsitelty muun muassa ylläpidon, muunneltavuuden ja korjaamisen kautta, mutta lisäksi on haluttu laajentaa hoivan ajatusta osaksi suunnitteluprosesseja. Ihmisten hoivaa on tarkasteltu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, empatian ja aistien kautta, jotka liittävät ihmisten hoivan vahvasti myös osaksi arkkitehtuurin hoivaa. Ympäristö ja arkkitehtuuri ovat osa ihmisten hyvinvointia, joten se kertoo siitä, kuinka hoivan ulottaminen laajemmin rakennettuun ympäristöönkin olisi huomioitava.
Konseptisuunnitelmassa Päivärinteen parantolaan esitettiin yhteisöasumisratkaisua hoivaan perustuvan tutkimuksen ja kohdekäynnin havaintojen pohjalta. Konseptissa asuminen nähtiin rakennukselle parhaana vaihtoehtona, ja suunnitelman tavoitteena oli mahdollistaa hoivan jatkumo eli ihmisten ja rakennetun ympäristön vuorovaikutuksessa tapahtuva hoiva, joka perustuu sitoutumiseen sekä ylläpitoon.
Hoivan jatkumossa ihmisen rakennukseen kohdistama hoiva siirtyy takaisin osaksi yksilön ja yhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä yhteistä ympäristöä. Hoivan jatkumon tavoitteena osana suunnitelmaa on korostaa ylläpidon ja korjaamisen tärkeyttä sekä sisällyttää hoiva laajemmin osaksi yhteisestä ympäristöstä huolehtimista.
Yhteenveto kappaleessa on pohdittu koko diplomityöprosessia, mutta lisäksi on syvennytty vielä tarkemmin siihen, kuinka käsitys hoivasta kehittyi työn aikana, ja mitä jäi myöhemmin pohdittavaksi. Hoiva on aiheena laaja, ja sen ymmärtäminen useasta näkökulmasta on hyödyllistä, mutta samalla se tekee aiheeseen tarkemmin perehtymisestä vaikeaa.
Vaikka hoiva on aiheena laaja, on hoivassa kyse kuitenkin lopulta melko yksinkertaisista asioista. Hoiva ei ole aina välttämättä näkyviä tekoja, vaan se voi olla myös huomaamatonta. Tärkeintä on kuitenkin, että sen olemassaolon huomioi. Hoiva on välittämistä ja sitoutumista. Se voi olla pieniä tai suuria asioita, mutta erityisesti se on kokonaisuuden huomioimista.
