Stakeholder Engagement as an Enabler of Paradigm Shift : From economic growth to sufficiency

Abstract

Nykymaailma kamppailee toisiinsa kytkeytyneiden ekologisten ja sosiaalisten kriisien kanssa. Nämä kriisit ovat syvästi sidoksissa talouden toimintaan ja perusoletuksiin, jotka ylläpitävät esimerkiksi liikatuotantoa ja -kulutusta, aiheuttaen vakavia seurauksia sekä ihmisille että muulle elämälle. Kriiseihin pureutuminen edellyttää niiden perusoletusten kriittistä tarkastelua, jotka muodostavat taloudellisen toiminnan perustan. Tämä väitöskirja vastaa tähän tarpeeseen haastamalla keskeisen oletuksen talouskasvusta ja käsittelemällä vaihtoehtoa, kohtuullisuutta.

Väitöskirja tuottaa uutta ymmärrystä siitä, miten sidosryhmävuorovaikutuksen avulla voidaan siirtyä vallitsevasta talouskasvukeskeisestä paradigmasta kohtuullisuuteen keskittyvään paradigmaan. Tätä aihealuetta – sidosryhmäteorian rajapintaa talouskasvun ja kohtuullisuuden kanssa – nykyinen tutkimus on käsitellyt vain vähän. Väitöskirja tarkastelee erityisesti sitä, <i>miten sidosryhmävuorovaikutuksen konstruktiota voidaan hyödyntää talouskasvuun keskittyvästä paradigmasta kohtuullisuuteen keskittyvään paradigmaan siirtymisen ymmärtämiseksi ja edistämiseksi.</i> Tutkimustehtävän toteuttamiseksi väitöskirja sisältää neljä kvalitatiivista osatutkimusta, jotka jäsentävät sidosryhmävuorovaikutuskirjallisuuden ja -käsitteen ja tarkastelevat sidosryhmävuorovaikutuksen käytäntöjä ensin kiertotaloudessa osana talouskasvukeskeistä paradigmaa ja toiseksi kohtuutaloudessa osana kohtuullisuuteen keskittyvää paradigmaa.

Osatutkimus I on kattava kirjallisuuskatsaus, joka luo väitöskirjan teoreettisen perustan jäsentämällä sidosryhmävuorovaikutusta koskevaa tutkimusta. Osatutkimus esittelee sidosryhmävuorovaikutuksesta uuden, laajan määritelmän. Osatutkimus II on käsitteellinen tutkimus sidosryhmävuorovaikutuksen merkityksestä innovaatiojohtamisessa. Osatutkimus nostaa esiin innovaatioprosessin sidosryhmävuorovaikutuksen viitekehyksen ja painottaa yhteenvedossaan, että jatkossa sidosryhmävuorovaikutustutkimuksen tulisi tarkastella talouskasvua kriittisesti. Näin osatutkimus luo pohjaa väitöskirjassa käsiteltävälle paradigman muutokselle. Osatutkimus III rajaa tarkastelun sidosryhmävuorovaikutuksen <i>käytäntöihin</i> julkisen sektorin kiertotalouden edelläkävijäorganisaatioissa. Osatutkimuksen empiiriset tulokset osoittavat, että kiertotaloudessa sidosryhmävuorovaikutuksen käytännöt määräytyvät talouskasvukeskeisen paradigman mukaan: etusijalle asetetaan sidosryhmät ja käytännöt, jotka parantavat organisaation suorituskykyä, kun taas moraaliset käytännöt kuten päätöksenteon demokratisointi ja paikallisyhteisöjen osallistaminen, jäävät toissijaisiksi. Osatutkimus IV tarkastelee kirjallisuudessa esiintyviä kiertotalouden kestävyyshaasteita ja kohtuutalouden tarjoamia käytännön ratkaisuja niiden voittamiseksi. Kohtuutalous korostaa laajaa ja tasa-arvoista sidosryhmävuorovaikutusta sekä moraalisia sidosryhmävuorovaikutuksen käytäntöjä. Pragmatismia mukaillen osatutkimus pyrkii vaikuttamaan käytännön toimijoihin edistäen näin siirtymää kohti kohtuullisuuteen keskittyvää paradigmaa.

Väitöskirja väittää, että moraaliset sidosryhmävuorovaikutuksen käytännöt edistävät siirtymää talouskasvukeskeisestä paradigmasta kohti kohtuullisuuteen keskittyvää paradigmaa. Tätä tukevat ja täydentävät väitöskirjassa esitetyt neljä teoreettista kontribuutiota. Ensinnä väitöskirja määrittelee sidosryhmävuorovaikutuksen uudelleen ymmärtämällä sen sidosryhmäsuhteiden tavoitteina, käytäntöinä ja seurauksina, ja näiden tarkasteluna strategisesta, moraalisesta ja käytännön toimivuuden näkökulmista. Tällä määritelmällä väitöskirja luo laajan ajatussuunnan sidosryhmävuorovaikutuksen tutkimukseen. Toiseksi väitöskirja tuo esiin, kuinka sidosryhmävuorovaikutuksen käytännöt edistävät siirtymää talouskasvukeskeisestä paradigmasta kohtuullisuuteen keskittyvään paradigmaan. Samalla väitöskirja esittelee ja määrittelee kohtuullisuuteen keskittyvän paradigman sellaisena kasvun jälkeisen talousajattelun eri virtausten yhdistymisenä, joka pyrkii määrittämään yhteiskunnalliset hankkeet talouskasvukeskeisyydestä riippumattomiksi. Kolmanneksi väitöskirja laajentaa sidosryhmäteoriaa tuomalla talouskasvua ja kohtuullisuutta koskevat keskustelut sen piiriin. Neljänneksi väitöskirja vastaa kohtuullisuuden käytännön soveltamista koskeviin vaatimuksiin tarkastelemalla, kuinka sidosryhmävuorovaikutuksen käytännöt voivat edistää paradigman muutosta talouskasvusta kohtuullisuuteen. Käytännön suosituksina väitöskirja kannustaa vahvistamaan kriittistä ajattelua ja toteuttamaan laajamittaisesti moraalisia sidosryhmävuorovaikutuksen käytäntöjä.

The world is grappling with interconnected ecological and social crises. These crises are deeply intertwined with the economic activities and basic assumptions that sustain harmful patterns such as overproduction and overconsumption, leading to severe consequences for both humanity and other forms of life. Addressing these issues requires a critical examination of the dominant logics that underpin economic activities. The dissertation responds to this need by challenging the prevailing assumption of economic growth and exploring sufficiency as an alternative.

The dissertation advances the understanding of how stakeholder engagement can enable a shift from the prevailing economic growth-focused paradigm to a one that is sufficiency-focused. This area—the intersection of stakeholder theory with debates on economic growth and sufficiency—has received little attention in existing research. Specifically, the dissertation examines <i>how the construct of stakeholder engagement can be used to understand and promote the shift from an economic growth-focused paradigm to a sufficiency-focused paradigm.</i> To address this research question, the dissertation includes four individual and qualitative studies, which first organize existing stakeholder engagement research and clarify the construct of stakeholder engagement and go on to examine stakeholder engagement activities within the circular economy, representing the economic growth-focused paradigm, and degrowth, representing the sufficiency-focused paradigm.

Study I establishes the theoretical backbone by organizing the hitherto fragmented research on stakeholder engagement through a comprehensive literature review. It introduces a novel and inclusive definition of stakeholder engagement and provides guidance for structuring future stakeholder engagement research. Study II presents a conceptual overview of stakeholder engagement and its relevance and importance for innovation management, along with an analytical framework for engaging stakeholders in the innovation process. It concludes with a critical summary, arguing that future research on stakeholder engagement should invite reflection on the notion of economic growth, thereby paving the way for the paradigm shift examined in the dissertation. Study III narrows the focus to stakeholder engagement <i>activities</i> in pioneering public sector organizations within the circular economy. The empirical findings of the study suggest that stakeholder engagement activities in the circular economy occur under the conditions of the economic growth-focused paradigm, prioritizing stakeholders and activities that strengthen organizational performance, while moral stakeholder engagement activities, such as democratizing decision-making and enhancing local community engagement, remain subordinate. The conceptual Study IV reviews sustainability challenges that arise in the circular economy and outlines practical solutions to these challenges proposed by degrowth debate, which emphasizes the need for broad and equal stakeholder engagement and moral stakeholder engagement activities. Guided by pragmatism, the study aims to contribute to the practical shift toward the sufficiency-focused paradigm.

The dissertation argues that moral stakeholder engagement activities promote a shift from an economic growth-focused paradigm to one that is sufficiency-focused. This argument is supported and complemented by the four theoretical contributions presented in the dissertation. First, the dissertation redefines stakeholder engagement by understanding it as the aims, activities, and impacts of stakeholder relations, interpreted through strategic, moral, and/or pragmatic components. In doing so, the dissertation establishes a broad school of thought in stakeholder engagement. Second, the dissertation outlines how stakeholder engagement activities can promote the shift from the economic growth-focused to the sufficiency-focused paradigm, while also introducing and defining the sufficiency-focused paradigm as a confluence of post-growth streams seeking to redefine the societal project beyond the imperative of economic growth. Third, incorporating the debates on economic growth and sufficiency into the discussion on stakeholder engagement contributes to the advancement of stakeholder theory. Fourth, by examining how stakeholder engagement activities can promote the paradigm shift from economic growth to sufficiency, the dissertation addresses previous calls to operationalize sufficiency. To conclude, as managerial implications, the dissertation urges practitioners to strengthen critical thinking and implement moral stakeholder engagement activities.