"Metsiä älköön hävitettäkö", mutta mitä jos se on riidanaihe?: Poliittisesti määritellyt vanhojen metsien kriteerit suomalaisessa uutisjournalismissa
Havusto, Hanna (2026)
2026
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605115401
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605115401
Tiivistelmä
Metsällä on paikka suomalaisessa journalismissa. Uutisjutut kerta toisensa jälkeen pu-huvat esimerkiksi metsien suojelusta, metsänomistajista, metsätyöläisistä sekä metsiä pohtivista poliitikoista. EU on vaatinut jäsenmaitaan määrittelemään vanhoille metsille kansalliset kriteerit, joiden perusteella vanhoja metsiä suojellaan. Suomessa kansalliset kriteerit on määritellyt vuonna 2023 aloittanut Petteri Orpon hallitus. Kesällä 2024 hallituksen määrittelemiin kriteereihin liittyvä luonnos oli lausuntokierroksella, ja maa-liskuussa 2025 hallitus kertoi päättäneensä lopulliset kriteerit.
Journalistisesti on kiinnostavaa, miten uutisjutut ylläpitävät vanhojen metsien kriteerei-tä koskevaa julkista keskustelua. Tutkimusongelmaksi tässä pro gradu -tutkielmassa muodostui se, miten journalismi käyttää valtaansa vanhojen metsien kriteereitä koske-van keskustelun rakentamisessa. On kiinnostavaa, millaiset toimijat diskursseissa pää-sevät esille ja miten ne on asemoitu. Havaitsemani diskurssit nousivat aineistosta, joka on poimittu Ilta-Sanomista, Maaseudun tulevaisuudesta sekä Yleltä. Journalistisia, uuti-sellisia aineistojuttuja oli yhteensä 24 kappaletta. Tutkielma on kiinnostunut siitä, mi-ten näitä medioita voi vanhojen metsien kriteerien käsittelijöinä luonnehtia. Tutkiel-man viitekehys muodostuu aiemmasta kirjallisuudesta, joka käsittelee muun muassa ympäristöjournalismia sekä sitä, miten ympäristö asettuu osaksi politiikkaa.
Laadullisesti diskurssianalyysin keinoin havaitsin viisi vanhojen metsien kriteereitä kä-sittelevää journalistista diskurssia. Diskurssit ovat väitteiden muodossa, eli väitteet ikään kuin kertovat sen, millaista todellisuutta journalismi vaikuttaa kussakin niistä rakentavan. Diskurssit ovat ”Väite 1: Politiikan tekeminen on suojelua tärkeämpää”, ”Väite 2: Asiantuntijoilla on viimeinen sana”, ”Väite 3: Suojelu on jo riittävää”, ”Väite 4: Suojelunpuute on uhka” sekä ”Väite 5: Käytännön kenttätyö on oma todellisuutensa”.
Diskursseissa pääsi esille erilaisia toimijoita, kuten tutkijoita, poliitikoita sekä ympäris-tönsuojelijoita. Poliittisilla toimijoilla vaikutti olevan parhaat mahdollisuudet päästä esille ja ensimmäinen diskurssini (Väite 1) oli diskursseista selvästi laajamittaisin. Eri-laisten diskurssien myötä journalismi vaikuttaa luovan vanhojen metsien kriteerien ympärille useita todellisuuksia, joista osa on myös keskenään ristiriidoissa. Journalistis-ten aineistomedioideni perusteella voi luonnehtia, että havaitsemieni diskurssien pai-notus vaihteli hieman aineistomedioideni välillä. Jokainen tutkimuksen kohteena ollut journalistinen media oli silti pitänyt aihetta toistuvasti relevanttina uutisaiheena.
Journalistisesti on kiinnostavaa, miten uutisjutut ylläpitävät vanhojen metsien kriteerei-tä koskevaa julkista keskustelua. Tutkimusongelmaksi tässä pro gradu -tutkielmassa muodostui se, miten journalismi käyttää valtaansa vanhojen metsien kriteereitä koske-van keskustelun rakentamisessa. On kiinnostavaa, millaiset toimijat diskursseissa pää-sevät esille ja miten ne on asemoitu. Havaitsemani diskurssit nousivat aineistosta, joka on poimittu Ilta-Sanomista, Maaseudun tulevaisuudesta sekä Yleltä. Journalistisia, uuti-sellisia aineistojuttuja oli yhteensä 24 kappaletta. Tutkielma on kiinnostunut siitä, mi-ten näitä medioita voi vanhojen metsien kriteerien käsittelijöinä luonnehtia. Tutkiel-man viitekehys muodostuu aiemmasta kirjallisuudesta, joka käsittelee muun muassa ympäristöjournalismia sekä sitä, miten ympäristö asettuu osaksi politiikkaa.
Laadullisesti diskurssianalyysin keinoin havaitsin viisi vanhojen metsien kriteereitä kä-sittelevää journalistista diskurssia. Diskurssit ovat väitteiden muodossa, eli väitteet ikään kuin kertovat sen, millaista todellisuutta journalismi vaikuttaa kussakin niistä rakentavan. Diskurssit ovat ”Väite 1: Politiikan tekeminen on suojelua tärkeämpää”, ”Väite 2: Asiantuntijoilla on viimeinen sana”, ”Väite 3: Suojelu on jo riittävää”, ”Väite 4: Suojelunpuute on uhka” sekä ”Väite 5: Käytännön kenttätyö on oma todellisuutensa”.
Diskursseissa pääsi esille erilaisia toimijoita, kuten tutkijoita, poliitikoita sekä ympäris-tönsuojelijoita. Poliittisilla toimijoilla vaikutti olevan parhaat mahdollisuudet päästä esille ja ensimmäinen diskurssini (Väite 1) oli diskursseista selvästi laajamittaisin. Eri-laisten diskurssien myötä journalismi vaikuttaa luovan vanhojen metsien kriteerien ympärille useita todellisuuksia, joista osa on myös keskenään ristiriidoissa. Journalistis-ten aineistomedioideni perusteella voi luonnehtia, että havaitsemieni diskurssien pai-notus vaihteli hieman aineistomedioideni välillä. Jokainen tutkimuksen kohteena ollut journalistinen media oli silti pitänyt aihetta toistuvasti relevanttina uutisaiheena.