Kommunikoinnin tukikeinot lapsilla, joilla on näkövamma ja monivamma: Narratiivinen kirjallisuuskatsaus
Leppänen, Marianna; Taskinen, Saana (2026)
Leppänen, Marianna
Taskinen, Saana
2026
Logopedian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605135526
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605135526
Tiivistelmä
Näkövamma voi vaikuttaa lapsen kommunikaatiotaitoihin. Suurella osalla näkövammaisista lapsista on myös muita toimintakykyä rajoittavia vammoja, ja he saattavat tarvita kommunikointia tukevia tai korvaavia keinoja. Aihealueen tutkiminen on tärkeää, sillä näkövammaisten ja monivammaisten kommunikoinnin tukikeinoja ja niiden vaikuttavuutta on tutkittu vain vähän, ja ilman oikeanlaista interventiota nämä lapset saattavat jäädä vuorovaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia keinoja näkövammaisen ja monivammaisen lapsen kommunikoinnin tueksi on olemassa ja millaisia tuloksia on saatu tutkimuksista, joissa tukikeinoja on tutkittu. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui kuusi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu aikavälillä 2016–2026. Aineiston tutkittavien joukko koostui yhteensä 13 5–14-vuotiaasta lapsesta, joilla kaikilla oli näkövamma ja monivamma. Yhdessä aineiston tutkimuksista tutkittiin myös neljää lasten täysi-ikäistä kommunikaatiokumppania. Aineiston analyysissa käytettiin sisällönanalyysia, jonka avulla tietoa yhdisteltiin ja jaettiin eri luokkiin.
Aineiston tutkimuksissa kommunikointia tukevissa interventioissa hyödynnettiin tunnusteltavia symboleita, kommunikaatiolaitteita sekä kommunikaatiokumppaneiden ohjausta. Interventioiden myötä tutkittavien lasten kommunikaatiotaidot kehittyivät ja kommunikaatiomahdollisuudet lisääntyivät. Kommunikaatiotaidot kehittyivät erityisesti pyytämisessä, mutta myös esimerkiksi kieltäytymisen, kommentoinnin ja valitsemisen taidoissa havaittiin kehitystä. Lisäksi kehitystä tapahtui kommunikaatiolaitteen käyttöön vaadittavissa katseenkäyttötaidoissa. Kommunikaatiotaitojen kehityksen todettiin lisäävän tutkittavien lasten kommunikaatiomahdollisuuksia, mutta osassa tutkimuksista lapsen onnistuneeseen kommunikointiin todettiin riittävän vain strukturoitu kommunikaatiotilanne, jossa lapsen kommunikaatiokumppani on läsnä. Tutkielman tulokset tarjoavat tietoa AAC-keinojen suunnitteluun ja käyttöön osallistuville ammattilaisille siitä, millaiset keinot voisivat soveltua kommunikaation tukemiseen lapsilla, joilla on näkövamma ja monivamma.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia keinoja näkövammaisen ja monivammaisen lapsen kommunikoinnin tueksi on olemassa ja millaisia tuloksia on saatu tutkimuksista, joissa tukikeinoja on tutkittu. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui kuusi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu aikavälillä 2016–2026. Aineiston tutkittavien joukko koostui yhteensä 13 5–14-vuotiaasta lapsesta, joilla kaikilla oli näkövamma ja monivamma. Yhdessä aineiston tutkimuksista tutkittiin myös neljää lasten täysi-ikäistä kommunikaatiokumppania. Aineiston analyysissa käytettiin sisällönanalyysia, jonka avulla tietoa yhdisteltiin ja jaettiin eri luokkiin.
Aineiston tutkimuksissa kommunikointia tukevissa interventioissa hyödynnettiin tunnusteltavia symboleita, kommunikaatiolaitteita sekä kommunikaatiokumppaneiden ohjausta. Interventioiden myötä tutkittavien lasten kommunikaatiotaidot kehittyivät ja kommunikaatiomahdollisuudet lisääntyivät. Kommunikaatiotaidot kehittyivät erityisesti pyytämisessä, mutta myös esimerkiksi kieltäytymisen, kommentoinnin ja valitsemisen taidoissa havaittiin kehitystä. Lisäksi kehitystä tapahtui kommunikaatiolaitteen käyttöön vaadittavissa katseenkäyttötaidoissa. Kommunikaatiotaitojen kehityksen todettiin lisäävän tutkittavien lasten kommunikaatiomahdollisuuksia, mutta osassa tutkimuksista lapsen onnistuneeseen kommunikointiin todettiin riittävän vain strukturoitu kommunikaatiotilanne, jossa lapsen kommunikaatiokumppani on läsnä. Tutkielman tulokset tarjoavat tietoa AAC-keinojen suunnitteluun ja käyttöön osallistuville ammattilaisille siitä, millaiset keinot voisivat soveltua kommunikaation tukemiseen lapsilla, joilla on näkövamma ja monivamma.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [11807]
