"Why do you write like you're running out of time?" : Kirjailijakuva ja tarinallinen identiteetti BookTokissa Milo Winterin tapauksessa
Huhmarkangas, Ria (2026)
Huhmarkangas, Ria
2026
Kirjallisuustieteen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605125443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605125443
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen sitä, kuinka TikTokin BookTok-alakulttuurissa tekijyyden esittäminen muuttuu omaksi kertomuksekseen. Tapausesimerkkinäni käytän Milo Winteriä, esikoiskirjailijaa, jonka The Age of Scorpius-teoksen (2025) vastaanotto herätti paljon keskustelua yhteisössä. Tarkoituksenani on selvittää, mikä teki Winterin tapauksesta niin ajatuksia herättävän, ja millä keinoin hän saavutti yli 6400 ennakkotilausta esikoisteokselleen vain sosiaalisen median avulla. Tarkastelen Winterin TikTok-videoita ja niissä esiintyvää kertomusta Winteristä niin tekijänä kuin yksilönä.
Tutkimusmenetelmänäni tutkin tekijän asemaa kirjallisuuskeskustelussa, hyödyntäen ensimmäiseksi Kristine Bussen teoriaa tekijän eetoksesta ja tekijän paluusta teoksen vastaanotossa ja siihen kohdistuvassa keskustelussa. Bussen näkemyksen mukaan tekijä on palannut kirjallisuuskeskusteluun, erityisesti internetissä, jossa tekijän suhde teokseen voi vaikuttaa myös sen tulkintaan ja vastaanottoon. Sen lisäksi käytän Simone Murrayn käsitteistöä ja teorioita digitaalisesta kirjallisesta kentästä ja internet-ajan kirjallisesta julkisuudesta. Murray tarkastelee monipuolisesti internet-ajan kirjallisen julkisuuden ulottuvuuksia, kuten disintermedioitumista, vuorovaikutteisuutta ja parasosiaalisuutta. Hyödynnän myös Matti Hyvärisen ja Maria Mäkelän lähestymistapaa pieniin kertomuksiin ja elämäntarinoihin, ja elämästä kertomisen vaikeuksiin narratologisesta näkökulmasta.
Tutkimuksessani paljastuu, että Winter muodostaa parasosiaalisen suhteen yleisöönsä, jossa hän kutsuu heidät mukaan matkalle, jonka lopussa hänen suurin unelmansa, julkaistu menestysteos, toteutuu. Winter myös tarinallistaa matkansa kirjailijana ja esittää sen johdonmukaisena elämäntarinana, jossa menestyksen merkkejä näkyi jo varhain. Winter asemoi itsensä kertomuksissaan usein erityislaatuisena nuorena, jonka erityisen kova työ tuotti viimein tulosta. Tämän skriptin pettäessä Winterin puolusteleva ja väittelevä suhtautuminen kritiikkiin taas kiinnosti ihmisiä entisestään. Winter pyrki viimeiseen asti asemoimaan itsensä tilanteen uhrina, joka kenties lohdutti eniten häntä itseään.
Tutkimusmenetelmänäni tutkin tekijän asemaa kirjallisuuskeskustelussa, hyödyntäen ensimmäiseksi Kristine Bussen teoriaa tekijän eetoksesta ja tekijän paluusta teoksen vastaanotossa ja siihen kohdistuvassa keskustelussa. Bussen näkemyksen mukaan tekijä on palannut kirjallisuuskeskusteluun, erityisesti internetissä, jossa tekijän suhde teokseen voi vaikuttaa myös sen tulkintaan ja vastaanottoon. Sen lisäksi käytän Simone Murrayn käsitteistöä ja teorioita digitaalisesta kirjallisesta kentästä ja internet-ajan kirjallisesta julkisuudesta. Murray tarkastelee monipuolisesti internet-ajan kirjallisen julkisuuden ulottuvuuksia, kuten disintermedioitumista, vuorovaikutteisuutta ja parasosiaalisuutta. Hyödynnän myös Matti Hyvärisen ja Maria Mäkelän lähestymistapaa pieniin kertomuksiin ja elämäntarinoihin, ja elämästä kertomisen vaikeuksiin narratologisesta näkökulmasta.
Tutkimuksessani paljastuu, että Winter muodostaa parasosiaalisen suhteen yleisöönsä, jossa hän kutsuu heidät mukaan matkalle, jonka lopussa hänen suurin unelmansa, julkaistu menestysteos, toteutuu. Winter myös tarinallistaa matkansa kirjailijana ja esittää sen johdonmukaisena elämäntarinana, jossa menestyksen merkkejä näkyi jo varhain. Winter asemoi itsensä kertomuksissaan usein erityislaatuisena nuorena, jonka erityisen kova työ tuotti viimein tulosta. Tämän skriptin pettäessä Winterin puolusteleva ja väittelevä suhtautuminen kritiikkiin taas kiinnosti ihmisiä entisestään. Winter pyrki viimeiseen asti asemoimaan itsensä tilanteen uhrina, joka kenties lohdutti eniten häntä itseään.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [11997]
