"Pohjoista suurvaltashakkia" : Naton sotilasstrateginen asemoituminen arktisella alueella

Abstract

Tämä pro -gradu tutkielma käsittelee Naton arktista toimijuutta erityisesti sotilasstrategisesta näkökulmasta käsin tarkasteltuna. Tarkoitus on ymmärtää Naton intressejä arktisella alueella ja tarkastella suorituskykyjä, infrastruktuuria ja operatiivista toimintaa. Toisin sanoen siis luoda kuvaus Naton sotilasstrategisesta asemoitumisesta arktisella alueella. Oli erityisen mielenkiintoista syventyä tutkimaan arktista aluetta erityisesti Naton kontekstista käsin, kun otamme huomioon sen, kuinka nykyään seitsemän kahdeksasta arktisesta valtioista on myös puolustusliitto Naton jäsenmaita.

Koko lähtökohtanani ja tutkimusongelmana toimi se, ettei Natolla ole omaa virallista poliittista toimintaa ohjaavaa arktista strategiaa. Laadullisessa tutkielmassani teoreettisena lähtökohtana oli materialistinen geopolitiikan teoria. Päätutkimusmetodinani toimi kahdeksan puolistrukturaalista asiantuntijahaastattelua. Tämän lisäksi hyödynsin kvalitatiivista sisällönanalyysiä Naton politiikkadokumenttien analysointiin jaottuen kolmeen keskeiseen teemaan: 1) strateginen asemoituminen ja alueen merkitys 2) operatiivinen toiminta 3) suorituskyvyt. Tällä jaottelulla pystyin vastaamaan kysymyksiin miksi, missä ja miten sekä millä välineillä Naton arktinen asemoituminen näyttäytyy. Haastatteluaineiston perusteella hahmottelin näiden kolmen teeman kautta kokonaiskuvaa ensinnäkin siitä, miten Nato käsitteellistää arktisen alueen strategisesti, ja mitkä ovat liittokunnan tavoitteet ja painotukset pohjoisella sivustalla. Toisekseen mikä on tukikohtien ja harjoitustoiminnan merkitys strategisessa kokonaisuudessa. Kolmanneksi selvitin suorituskykyjen ja ympäristön suhdetta, eli miten ainutlaatuiset kylmät ja haastavat olosuhteet määrittävät sotilaallisia suorituskykyjä alueella.

Perustuen tähän jaotteluun, päätutkimuskysymyksenäni toimi: 1) Miten Nato asemoituu arktisella alueella sotilaallisena toimijana ja millä tavoin se näkee alueen strategisen merkityksen materialistisen geopolitiikan teorian näkökulmasta? Alakysymykseni jaottuvat kolmen edellä mainitun teeman mukaan: Mitä Naton strategiapaperit ja asiantuntijat sanovat arktisesta alueesta? Missä Nato on läsnä arktisella alueella? Minkälaisia suorituskykyjä Nato käyttää alueella? Sidoin kaikki edellä mainitut teemat materialistisen geopolitiikan teorian viitekehykseen. Näin ollen kyse on saman ilmiön tarkastelusta kolmella eri tasolla.

Esitin myös kolme hypoteesia: 1) Siirtymä pois sääntöperäisestä maailmanjärjestyksestä korostuu arktisella alueella 2) Naton puolustusmenojen nostaminen sekä uusimpien arktisten jäsenmaiden, Suomen ja Ruotsin, liittyminen ovat kasvattaneet ja siirtäneet Naton sotilaallista painopistettä arktiselle alueelle 3) Arktisella alueella Naton päätöksenteko takkuaa poliittisien erimielisyyksien takia ja käytännön toiminta perustuu pitkälti kahdenvälisiin puolustusyhteistyösopimuksiin. Hypoteesit yksi ja kaksi vahvistuivat todeksi, mutta hypoteesi kolme jäi osin toteutumatta.

Tiivistettynä tuloksista voidaan todeta löytyvän selkeä linja siitä, kuinka Nato vielä hakee paikkaansa arktisella alueella Venäjän ja Kiinan muodostamaa uhkaa vastaan. Arktinen alue ei ole Naton pelote ja puolustussuunnittelussa erityisasemassa, mutta se on kuitenkin saavuttamassa Naton täyden huomion ja sen merkitykseen osana liittokunnan 360 asteista puolustusta on herätty transatlanttisen linkin tärkeydestä ja Venäjän hyökkäyssodasta johtuen. Poliittisesti Nato pyrkii välttämään arktisen politisoitumista, mutta operatiivisesti se vahvistaa läsnäoloa ja kyvykkyyksiä taktisella voiman projisoinnilla ilman suoraa alueen militarisointiin pyrkivää toimintaa.