Sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumisen yhteys yksinäisyyteen ja psyykkiseen kuormittuneisuuteen
Kortesoja, Paula (2026)
Kortesoja, Paula
2026
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605115405
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605115405
Tiivistelmä
Sosiaalisen median palveluiden käyttö on osa arkipäivää erityisesti nuorimpien sukupolvien keskuudessa. Sosiaalisen median käytöllä on todettu olevan kielteisiä vaikutuksia hyvinvointiin, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia yhteydenpitoon muiden kanssa, mikä voi tukea hyvinvointia. Sosiaalisen median kautta on mahdollista niin ylläpitää ihmissuhteita, luoda uusia suhteita kuin kokea yhteisöllisyyttä. Tässä sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumisen yhteyttä yksinäisyyteen ja psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Lisäksi selvitetään tekijöitä, jotka ovat yhteydessä identiteettikupliin sitoutumiseen. Tutkielman tutkimuskysymys on: Miten sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutuminen on yhteydessä yksinäisyyteen ja psyykkiseen kuormittuneisuuteen? Taustamuuttujina analyysissa huomioidaan keskeiset demografiset tekijät sekä sosiaalisen median käytön aktiivisuus.
Tutkielmassa käytettiin Tampereen yliopiston vuonna 2021 alkaneen Rahapelit digiajassa: rahapelaamisen murros ja uudet riskit -tutkimushankkeen aineistoa, joka kerättiin syksyllä 2024. Aineisto koostui 21–79-vuotiaista suomalaisista vastaajista (N = 824). Analyysimenetelmänä käytettiin robustia lineaarista regressiota. Regressioanalyysilla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä identiteettikupliin sitoutumisen ja yksinäisyyden välillä.
Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei havaittu myöskään identiteettikupliin sitoutumisen ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä. Korrelaatioanalyysi osoitti kuitenkin, että identiteettikupliin sitoutumisella on heikko positiivinen yhteys sekä yksinäisyyden, että psyykkisen kuormittuneisuuden kanssa. Regressioanalyysin tuloksista selvisi, että yksinäisyyden lisääntyessä myös psyykkinen kuormittuneisuus lisääntyy. Identiteettikupliin sitoutumista selvitettäessä puolestaan havaittiin, että iän kasvaessa identiteettikupliin sitoutuminen vähenee. Näin ollen erityisesti nuoret sitoutuvat identiteettikupliin. Sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumisen ja hyvinvoinnin välisen yhteyden tutkimista on syytä jatkaa, jotta yhteydestä saataisiin entistä parempi käsitys.
Tutkielmassa käytettiin Tampereen yliopiston vuonna 2021 alkaneen Rahapelit digiajassa: rahapelaamisen murros ja uudet riskit -tutkimushankkeen aineistoa, joka kerättiin syksyllä 2024. Aineisto koostui 21–79-vuotiaista suomalaisista vastaajista (N = 824). Analyysimenetelmänä käytettiin robustia lineaarista regressiota. Regressioanalyysilla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä identiteettikupliin sitoutumisen ja yksinäisyyden välillä.
Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei havaittu myöskään identiteettikupliin sitoutumisen ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä. Korrelaatioanalyysi osoitti kuitenkin, että identiteettikupliin sitoutumisella on heikko positiivinen yhteys sekä yksinäisyyden, että psyykkisen kuormittuneisuuden kanssa. Regressioanalyysin tuloksista selvisi, että yksinäisyyden lisääntyessä myös psyykkinen kuormittuneisuus lisääntyy. Identiteettikupliin sitoutumista selvitettäessä puolestaan havaittiin, että iän kasvaessa identiteettikupliin sitoutuminen vähenee. Näin ollen erityisesti nuoret sitoutuvat identiteettikupliin. Sosiaalisen median identiteettikupliin sitoutumisen ja hyvinvoinnin välisen yhteyden tutkimista on syytä jatkaa, jotta yhteydestä saataisiin entistä parempi käsitys.
