Vuorovaikutustekniikoiden tilannekohtainen toimivuus ja seuraukset: Sisällönanalyysi liikunta-alan ammattilaisten kuvauksista MotiStyleSport -koulutuksen jälkeen

Abstract

Liikunta-alan ammattilaiset ovat keskeisiä toimijoita fyysisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Ammattilaisten vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä ohjattavien liikuntakäyttäytymiseen sekä motivaatioon, jonka vuoksi ohjaajien vuorovaikutusta ja toimintaa on tärkeä tutkia. Aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa hyväksi vuorovaikutukseksi on todettu psykologisia perustarpeita eli autonomiaa, kykenevyyttä ja yhteenkuuluvuutta tukeva vuorovaikutus. On tutkittu, että psykologisten perustarpeiden täyttyminen on keskeistä yksilön hyvinvoinnille, sisäiselle motivaatiolle ja yksilön sitoutumiselle. Aikaisempi tutkimus interventioista, jotka ovat pyrkineet parantamaan ammattilaisten vuorovaikutusta, on tarkastellut erityisesti vaikutuksia vuorovaikutustyyleihin. Sen sijaan tutkimusta interventioissa opetettujen vuorovaikutustekniikoiden konkretisoitumisesta liikunta-alan ammattilaisten arjen vuorovaikutuksessa on niukasti. Tämä tutkielma pyrki vastaamaan havaittuun puutteeseen tarkastelemalla käyttäytymisenmuutoskoulutuksessa opittujen vuorovaikutustekniikoiden näyttäytymistä liikunta-alan ammattilaisten subjektiivisissa kuvauksissa. Tutkielman aineisto ja teoreettinen viitekehys liittyvät MotiStyleSport -koulutukseen, jonka on osoitettu parantavan liikunta-alan ammattilaisten motivointityylejä. Teoriataustana käytetään itsemääräämisteoriaa sekä itsemääräämisteoriasta johdettua motivoivien vuorovaikutustyylien sirkumpleksimallia.

Tutkimuksen tavoite pyrittiin saavuttamaan vastaamalla seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. millaisissa vuorovaikutuksen tilanteissa liikunta-alan ammattilaiset kuvaavat eri vuorovaikutustekniikoiden toimivan hyvin sekä 2. mitä seurauksia vuorovaikutustekniikoiden käytöllä kuvattiin olevan. Tutkielmassa tarkastelun kohteena olleet liikunta-alan ammattilaiset opettelivat motivoivaa vuorovaikutusta osana MotiStyleSport–interventiota. Vuorovaikutustekniikat tarkoittavat tiettyjä määriteltäviä vuorovaikutuksen keinoja, joita voidaan käyttää apuna motivoivassa vuorovaikutuksessa. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu intervention yhteydessä kerätystä kyselystä, jossa vastaajia pyydettiin muun muassa kuvaamaan tilannetta, jossa jokin vuorovaikutustekniikka on toiminut erityisen hyvin. Tutkielmassa analysoitiin tähän kysymykseen annetut vastaukset teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Analyysi eteni kahdessa rinnakkaisessa prosessissa, joista ensimmäisessä tarkasteltiin hyväksi koettujen vuorovaikutustekniikoiden käytön tilannekuvauksia (4 yläluokkaa ja 8 alaluokkaa), ja toisessa vuorovaikutustekniikoiden käyttöön liitettyjä seurauksia (4 yläluokkaa ja 9 alaluokkaa).

Tulokset osoittivat, että osallistujat kuvasivat vuorovaikutustekniikoiden toimivan hyvin monipuolisesti erilaisissa tilanteissa: 1) vuorovaikutuksen haastavissa tilanteissa, 2) oppimisen ja kehittymisen tilanteissa, 3) tunnepitoisissa ja yllättävissä tilanteissa sekä 4) ohjauksen konteksteissa. Vuorovaikutustekniikoiden käytön taas kuvattiin olevan yhteydessä neljään seurausluokkaan: 1) toiminnan muutokseen, 2) tunnetilan muutokseen, 3) vuorovaikutuksen laadun paranemiseen sekä 4) ohjattavan ja ohjaajan itsereflektioon. Tulokset tuovat näkyväksi sen, miten vuorovaikutustekniikat eivät ole ainoastaan teoreettisia periaatteita, vaan konkreettisia toimintatapoja, joista ammattilaiset kuvaavat aiheutuvan tiettyjä seurauksia. Kiinnostavaa tuloksissa oli, kuinka ohjaajat eivät ainoastaan tarkastelleet tekniikoiden käytön vaikutuksia ohjattavissaan vaan myös suhteessa omaan toimintaansa. Vuorovaikutustekniikoista eläytyvä ja heijastava kuuntelu oli aineistossa useimmin mainittu, ja sen käyttö koettiin erityisen toimivaksi vuorovaikutuksen haastavissa tilanteissa sekä tunne-pitoisissa ja yllättävissä tilanteissa. Seurauskuvauksissa eläytyvä ja heijastava kuuntelu -tekniikka korostui tunnetilan muutoksessa sekä vuorovaikutuksen muutoksessa. Autonomiaa ja yhteenkuuluvuutta tukevat tekniikat nousivat keskiöön sekä tilanne- että seurauskuvauksissa. Vaikutti siltä, että ohjaajat olivat kykeneviä yhdistelemään eri tekniikoita ja tunnistamaan näiden seurauksia. Tutkielma tuotti uutta tietoa liikunta-alan ammattilaisten kuvauksista vuorovaikutustekniikoiden käytöstä täydentäen olemassa olevaa tutkimustietoa. Tämä mahdollistaa teoreettisen tiedon hyödyntämistä liikunta-alan ammattilaisten työssä ja koulutuksessa.