Käännytyslain suhde kansallisiin ja kansainvälisiin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin

Abstract

Suomi on vuodesta 2022 asti joutunut erilaisen hybridivaikuttamisen kohteeksi Venäjän aloitettua hyök-käyssodan Ukrainaan. Loppuvuodesta 2023 itärajan viranomaiset päätyivät uudenlaiseen tilanteeseen, jos-sa Venäjä käytti muuttoliikkeen välineellistämistä eräänä hybridivaikuttamisen keinona. Laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi säädettiin, jotta itärajalla työskentelevillä rajavar-tiomiehillä olisi jatkossa toimivaltuudet vastata maahantulon välineellistämisen tilanteisiin. Vaikka ilmiö onkin uusi Suomessa, on muualla Euroopassa koettu vastaavia tilanteita jo vuodesta 2021 lähtien. Laillisten keinojen löytäminen ilmiöön vastaamiseksi on kuitenkin haastavaa, sillä kansallisen itsemääräämisoikeu-den turvaamisen ja perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisen välillä vallitsee vakava ristiriita. Tämän tut-kielman tarkoituksena on selvittää tätä ristiriitaa ja löytää ratkaisuja siihen, miten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen turvataan välineellistetyn maahantulon tilanteissa.

Tutkielma selvittää mainittua ristiriitaa systematisoimalla ja tulkitsemalla voimassa olevaa oikeutta lainopil-lista tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Tutkielmassa keskitytään kansallisen ja kansainvälisen oikeuden sekä kansainvälisten sopimusten analysointiin suhteessa käännytyslain säännöksiin. Tutkielman avulla pyritään tuottamaan de lege ferenda- kannanottoja lainsäädännön kehittämiseksi. Aineistossa nojaudutaan pitkälti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön palautuskiellon, joukkokarkotuksen kiellon ja turvapaikkaoikeuden arvioimiseksi välineellistetyn maahantulon tilanteissa. Oikeuskirjallisuus tukee tut-kielmassa käytettyjä vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä.

Monipuolisen aineiston pohjalta tutkielmassa tullaan siihen tulokseen, että vaikka useat ihmisoikeussopi-mukset ovat hyvin tiukkoja palautuskiellon ehdottomuuden kanssa, poliittinen tahtotila on Suomessa ja Euroopassa välineellistetyn maahantulon aiheuttamien uhkien torjumisen kannalla. Esimerkiksi Euroopan komissio on ilmaissut, että tiettyjen ihmisoikeuksien rajoittaminen välineellistetyn maahantulon tilanteissa on sallittua kansallisen itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi, kunhan se tehdään demokraattisella menet-telyllä ja laillisuusperiaatteen mukaisesti. Myös perustuslakivaliokunta on todennut, että valtiolla tulee tar-vittaessa olla oikeus puolustaa itseään jopa perusoikeuksien kustannuksella. Toisaalta Euroopan komissio, perustuslakivaliokunta ja useat valtiosääntöteoreetikot ovat kuitenkin painottaneet perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisen tärkeyttä myös turvallisuuspoliittisesti hankalissa tilanteissa.