Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedollinen ja taidollinen osaaminen peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa : Tieto- ja taitotestin kehittäminen loppukokeeseen
Rosqvist, Kristiina (2026)
Rosqvist, Kristiina
Tampere University
2026
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2026-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4587-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4587-7
Tiivistelmä
Sairaanhoitajakoulutuksen loppukokeiden käytännöt vaihtelevat kansainvälisesti, ja myös Suomessa arviointi on epäyhtenäistä. Tämä vaikeuttaa valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden osaamisen yhdenvertaista arviointia. Valmistumisvaiheen osaaminen on keskeistä potilasturvallisuuden kannalta, mutta tutkimusten mukaan haasteita esiintyy erityisesti peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa, joka on keskeinen osa kliinistä päätöksentekoa. Näin ollen tarve luotettaville, objektiivisille ja tasalaatuisille arviointimenetelmille on siten merkittävä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli 1) kuvata valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden loppukokeissa käytettyjä arviointimenetelmiä ja -sisältöjä, 2) kehittää ja pilotoida peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamiseen suunnatut tieto- (Peruselintoimintojen tunnistamisen TietoTesti, PeTiTe) ja taitotestit (Peruselintoimintojen tunnistamisen TaitoTesti, PeTaTe) sekä 3) arvioida valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedollista ja taidollista osaamista peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa sekä kehitettyjen testien käytettävyyttä arviointimenetelmänä loppukokeessa. Tavoitteena oli kehittää objektiivinen, kustannustehokas ja tasalaatuinen arviointimenetelmä sairaanhoitajaopiskelijoiden loppukokeeseen. Lopullisena tavoitteena oli vahvistaa sairaanhoitajakoulutuksen laatua siten, että opiskelijoiden tiedollinen ja taidollinen osaaminen voidaan arvioida yhdenvertaisesti ja luotettavasti. Luotettava arviointi mahdollistaa valmistuvien sairaanhoitajien riittävän osaamisen varmistamisen, mikä osaltaan vaikuttaa potilasturvallisuuden toteutumiseen. Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa: teoreettinen vaihe, kehittämisvaihe ja arviointivaihe.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tehtiin integratiivinen kirjallisuuskatsaus CINAHL-, ERIC-, PubMed (Medline)-, Scopus- ja Web of Science -tietokannoista tunnistettuihin tutkimuksiin (n = 11), joissa kuvattiin sairaanhoitajakoulutuksen loppukokeissa käytettyjä arviointimenetelmiä ja arvioituja sisältöjä. Tutkimusten laatu arvioitiin Joanna Briggs Instituten (JBI) kriteereillä. Aineisto analysoitiin luokittelun ja induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Katsauksen perusteella loppukokeissa hyödynnettiin yhteensä 11 objektiivista arviointimenetelmää, joista yhdeksän arvioi tiedollista osaamista ja kaksi sekä tiedollista että taidollista osaamista. Yhdessä menetelmässä käytettiin lisäksi itsearviointia. Tulokset osoittivat, että loppukokeiden käytännöt vaihtelevat eikä arviointimenetelmät ole yhtenäisiä. Arvioidut sisällöt kattoivat yhdeksän hoitotyön osa-aluetta. Kirjallisuuskatsaus loi perustan väitöskirjan toisessa vaiheessa kehitetyille tieto- ja taitotesteille.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa kehitettiin tieto- ja taitotestien sisältö ja rakenne yhdistämällä kirjallisuuskatsauksen tulokset, ajantasainen tutkimustieto peruselintoiminnoista ja niiden häiriöistä sekä kansainväliset ja kansalliset akuutin sepelvaltimotautikohtauksen hoitosuositukset. Tieto- ja taitotesti rakennettiin ABCDE-menetelmän mukaisesti. Sisältö validoitiin kahdessa asiantuntijapaneelissa: ensimmäisessä (n=11) terveystieteiden tohtorit ja tohtoriopiskelijat, joilla oli kliinistä sisällöllistä asiantuntemusta, ja toisessa (n=6) hoitotyön opettajat, kliininen asiantuntija ja lääkäri. Asiantuntijoiden yksimielisyys oli vahva, ja palautteen perusteella tehtiin vain vähäisiä tarkennuksia. Testit pilotoitiin poikkileikkaustutkimuksena yhdessä ammattikorkeakoulussa (tietotesti n=23, taitotesti n=25). Taitotesti toteutettiin simulaatiopelialustalla.
Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa arvioitiin valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedollista ja taidollista osaamista peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa sekä testien käytettävyyttä loppukokeena. Poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin kolmesta ammattikorkeakoulusta (tietotesti n=159, taitotesti n=187; molemmat testit n=153). Taitotestin käytettävyyttä arvioitiin P-SUS-kyselyllä (n=187), avoimella kysymyksellä (n=44) ja vaikeustason arvioinnilla (n=187). Tietotesti analysoitiin kuvailevin ja selittävin tilastollisin menetelmin, taitotestin aineisto perustui simulaatiopelin tallentamiin suoritustietoihin, ja testien välistä yhteyttä tarkasteltiin korrelaatioanalyysilla. P-SUS-tulokset esitettiin prosentteina ja avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysilla ja kvantifioitiin.
Tietotestissä osaaminen vaihteli erityisesti verenkierron ja akuutin sepelvaltimotautikohtauksen hoitoprotokollan osioissa. Vaikka valtaosa opiskelijoista tunnisti potilaan kliinisen tilanteen oikein, lääkelaskennassa ilmeni epävarmuutta. Hyvä suoriutuminen yhdessä ABCDE-osion osa-alueessa ennusti parempaa osaamista myös muissa osioissa. Taitotestissä osaamisen vaihtelu oli suurempaa kuin tietotestissä, sillä kliinisen tilanteen tunnisti vain vajaa puolet opiskelijoista. Haastavimpia osioita olivat myös taitotestissä verenkierto ja hoitoprotokolla. Pistevaihtelu osoitti merkittäviä eroja opiskelijoiden osaamisessa, erityisesti verenkierron muutosten, rytmihäiriön ja lääkelaskennan kohdalla. Nopeampi suoriutumisaika oli yhteydessä parempaan tiedolliseen ja taidolliseen osaamiseen. Taustatekijöistä vain ikä oli yhteydessä kokonaispisteisiin, nuorempien menestyessä paremmin.
Opiskelijat kokivat tietotestin vaikeustason vaihtelevaksi ja taitotestin käytettävyyden pääosin hyväksi. Simulaatiopelialustalla toteutettua taitotestiä pidettiin innostavana, realistisena ja oppimista tukevana arviointimenetelmänä. Kehittämistarpeina tunnistettiin käytettävyyden parantaminen, kuten automaattisen lukituksen poistaminen, vaihtoehtojen kokeilun joustavuus sekä palautteen ja teknisen toimivuuden selkeyttäminen.
Tieto- ja taitotestien pistevaihtelu osoitti osaamiseroja keskeisillä alueilla, mikä voi vaikuttaa potilasturvallisuuteen. Tulokset korostavat objektiivisten, digitaalisten ja simulaatiopohjaisten arviointimenetelmien hyödyntämistä sekä koulutuksessa että hoitotyössä, sillä ne mahdollistavat luotettavan ja yhdenmukaisen osaamisen arvioinnin. Sairaanhoitajakoulutukseen suositellaan kaksiosaista, tiedollista ja taidollista osaamista arvioivaa loppukoetta sekä opetuksen kehittämistä kriittisten osaamisalueiden vahvistamiseksi. Kehitettyjä testejä voidaan jatkossa käyttää tuottamaan standardoitua ja vertailukelpoista arviointitietoa sairaanhoitajaopiskelijoiden osaamisesta, ja ne tarjoavat alustan digitaalisten arviointimenetelmien jatkokehittämiselle.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli 1) kuvata valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden loppukokeissa käytettyjä arviointimenetelmiä ja -sisältöjä, 2) kehittää ja pilotoida peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamiseen suunnatut tieto- (Peruselintoimintojen tunnistamisen TietoTesti, PeTiTe) ja taitotestit (Peruselintoimintojen tunnistamisen TaitoTesti, PeTaTe) sekä 3) arvioida valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedollista ja taidollista osaamista peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa sekä kehitettyjen testien käytettävyyttä arviointimenetelmänä loppukokeessa. Tavoitteena oli kehittää objektiivinen, kustannustehokas ja tasalaatuinen arviointimenetelmä sairaanhoitajaopiskelijoiden loppukokeeseen. Lopullisena tavoitteena oli vahvistaa sairaanhoitajakoulutuksen laatua siten, että opiskelijoiden tiedollinen ja taidollinen osaaminen voidaan arvioida yhdenvertaisesti ja luotettavasti. Luotettava arviointi mahdollistaa valmistuvien sairaanhoitajien riittävän osaamisen varmistamisen, mikä osaltaan vaikuttaa potilasturvallisuuden toteutumiseen. Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa: teoreettinen vaihe, kehittämisvaihe ja arviointivaihe.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tehtiin integratiivinen kirjallisuuskatsaus CINAHL-, ERIC-, PubMed (Medline)-, Scopus- ja Web of Science -tietokannoista tunnistettuihin tutkimuksiin (n = 11), joissa kuvattiin sairaanhoitajakoulutuksen loppukokeissa käytettyjä arviointimenetelmiä ja arvioituja sisältöjä. Tutkimusten laatu arvioitiin Joanna Briggs Instituten (JBI) kriteereillä. Aineisto analysoitiin luokittelun ja induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Katsauksen perusteella loppukokeissa hyödynnettiin yhteensä 11 objektiivista arviointimenetelmää, joista yhdeksän arvioi tiedollista osaamista ja kaksi sekä tiedollista että taidollista osaamista. Yhdessä menetelmässä käytettiin lisäksi itsearviointia. Tulokset osoittivat, että loppukokeiden käytännöt vaihtelevat eikä arviointimenetelmät ole yhtenäisiä. Arvioidut sisällöt kattoivat yhdeksän hoitotyön osa-aluetta. Kirjallisuuskatsaus loi perustan väitöskirjan toisessa vaiheessa kehitetyille tieto- ja taitotesteille.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa kehitettiin tieto- ja taitotestien sisältö ja rakenne yhdistämällä kirjallisuuskatsauksen tulokset, ajantasainen tutkimustieto peruselintoiminnoista ja niiden häiriöistä sekä kansainväliset ja kansalliset akuutin sepelvaltimotautikohtauksen hoitosuositukset. Tieto- ja taitotesti rakennettiin ABCDE-menetelmän mukaisesti. Sisältö validoitiin kahdessa asiantuntijapaneelissa: ensimmäisessä (n=11) terveystieteiden tohtorit ja tohtoriopiskelijat, joilla oli kliinistä sisällöllistä asiantuntemusta, ja toisessa (n=6) hoitotyön opettajat, kliininen asiantuntija ja lääkäri. Asiantuntijoiden yksimielisyys oli vahva, ja palautteen perusteella tehtiin vain vähäisiä tarkennuksia. Testit pilotoitiin poikkileikkaustutkimuksena yhdessä ammattikorkeakoulussa (tietotesti n=23, taitotesti n=25). Taitotesti toteutettiin simulaatiopelialustalla.
Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa arvioitiin valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedollista ja taidollista osaamista peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa sekä testien käytettävyyttä loppukokeena. Poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin kolmesta ammattikorkeakoulusta (tietotesti n=159, taitotesti n=187; molemmat testit n=153). Taitotestin käytettävyyttä arvioitiin P-SUS-kyselyllä (n=187), avoimella kysymyksellä (n=44) ja vaikeustason arvioinnilla (n=187). Tietotesti analysoitiin kuvailevin ja selittävin tilastollisin menetelmin, taitotestin aineisto perustui simulaatiopelin tallentamiin suoritustietoihin, ja testien välistä yhteyttä tarkasteltiin korrelaatioanalyysilla. P-SUS-tulokset esitettiin prosentteina ja avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysilla ja kvantifioitiin.
Tietotestissä osaaminen vaihteli erityisesti verenkierron ja akuutin sepelvaltimotautikohtauksen hoitoprotokollan osioissa. Vaikka valtaosa opiskelijoista tunnisti potilaan kliinisen tilanteen oikein, lääkelaskennassa ilmeni epävarmuutta. Hyvä suoriutuminen yhdessä ABCDE-osion osa-alueessa ennusti parempaa osaamista myös muissa osioissa. Taitotestissä osaamisen vaihtelu oli suurempaa kuin tietotestissä, sillä kliinisen tilanteen tunnisti vain vajaa puolet opiskelijoista. Haastavimpia osioita olivat myös taitotestissä verenkierto ja hoitoprotokolla. Pistevaihtelu osoitti merkittäviä eroja opiskelijoiden osaamisessa, erityisesti verenkierron muutosten, rytmihäiriön ja lääkelaskennan kohdalla. Nopeampi suoriutumisaika oli yhteydessä parempaan tiedolliseen ja taidolliseen osaamiseen. Taustatekijöistä vain ikä oli yhteydessä kokonaispisteisiin, nuorempien menestyessä paremmin.
Opiskelijat kokivat tietotestin vaikeustason vaihtelevaksi ja taitotestin käytettävyyden pääosin hyväksi. Simulaatiopelialustalla toteutettua taitotestiä pidettiin innostavana, realistisena ja oppimista tukevana arviointimenetelmänä. Kehittämistarpeina tunnistettiin käytettävyyden parantaminen, kuten automaattisen lukituksen poistaminen, vaihtoehtojen kokeilun joustavuus sekä palautteen ja teknisen toimivuuden selkeyttäminen.
Tieto- ja taitotestien pistevaihtelu osoitti osaamiseroja keskeisillä alueilla, mikä voi vaikuttaa potilasturvallisuuteen. Tulokset korostavat objektiivisten, digitaalisten ja simulaatiopohjaisten arviointimenetelmien hyödyntämistä sekä koulutuksessa että hoitotyössä, sillä ne mahdollistavat luotettavan ja yhdenmukaisen osaamisen arvioinnin. Sairaanhoitajakoulutukseen suositellaan kaksiosaista, tiedollista ja taidollista osaamista arvioivaa loppukoetta sekä opetuksen kehittämistä kriittisten osaamisalueiden vahvistamiseksi. Kehitettyjä testejä voidaan jatkossa käyttää tuottamaan standardoitua ja vertailukelpoista arviointitietoa sairaanhoitajaopiskelijoiden osaamisesta, ja ne tarjoavat alustan digitaalisten arviointimenetelmien jatkokehittämiselle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5337]
