Strategiat kaupunkien tulevaisuuden rakentajana: Suomen kuuden suurimman kaupungin strategioiden muutosten analyysi 2020-luvun murroksessa
Laurila, Jaakko (2026)
2026
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605105311
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605105311
Tiivistelmä
2020-luku on ollut suomalaisille kunnille poikkeuksellista aikaa. Historialliset hallinnonuudistukset ovat muokanneet kuntien tehtäviä ja rooleja samalla kun kunnat ovat reagoineet kiihtyvällä tahdilla erilaisiin globaaleihin megatrendeihin ja äkillisiin kriiseihin. Samaan aikaan koko kuntainstituutio on ollut pitkään murrosvaiheessa. Muuttuvan toimintaympäristön keskellä kunnat tarvitsevat strategisen johtamisen työkaluja, joista keskeisimpiä ovat kuntastrategiat. 2025 kuntavaalien jälkeen kunnat laativat ensimmäiset uutta roolia ja tulevaisuusajattelua esiin tuovat strategiansa.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia strategisia painotuksia kaupunkien strategiat kuvaavat, miten strategiat ovat muuttuneet tarkastelujaksolla sekä mitä muutokset kertovat kuntainstituution suunnasta ja kuntien roolista. Tutkielma sijoittuu kunnallishallinnon, strategisen johtamisen ja julkisen hallinnan tutkimuksen kentälle.
Tutkielman aineisto koostuu Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Turun ja Oulun kaupunkistrategioista valtuustokausilta 2017–2021 ja 2025–2029. Lähestymistapana hyödynnetään strategia prosessina ja käytäntönä -tutkimussuuntaa. Tutkielma on toteutettu laadullisena dokumenttianalyysina hyödyntäen laadullista sisällönanalyysia. Strategioiden muutoksia tarkastellaan suhteessa 2020-luvun toimintaympäristön muutoksiin PESTEL-kehyksen avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu erityisesti kuntainstituution muutosta, julkisen hallinnan paradigmoja sekä strategista asemoitumista käsittelevän tutkimuksen ympärille.
Tulosten perusteella hyvinvoinnin ja elinvoiman edistäminen säilyvät kaupunkien strategioiden keskeisimpinä tavoitekokonaisuuksina myös hallinnonuudistusten jälkeen. Näiden rinnalle nousee aiempaa vahvemmin sisällöltään muuttuva kestävyyden tavoittelu, joka näyttäytyy strategioissa uutena kuntien perustehtävänä. Lisäksi hyvinvointi, turvallisuus ja osallisuus jäsentyvät sisällöltään ja painoarvoiltaan uudella tavalla. Palvelurooli vähenee hallinnollisen kaupunkikehittäjäroolin voimistuessa. Strategioiden ajallisissa muutoksissa heijastuvat selvästi 2020-luvun toimintaympäristön muutokset. Havaintoja yhdistää käsitys kaupungeista, joiden strategiat rakentavat tulevaisuutta, jossa kuntainstituution perinteinen ydintehtävä säilyy, mutta sen sisältö, painotukset ja roolit muokkautuvat vastaamaan 2020-luvun hallinnon uudistuksia, toimintaympäristön kompleksisuutta ja nykyaikaisen johtamisen edellytyksiä.
Tutkimuksen rajoitukset liittyvät strategia-asiakirjojen tulkinnallisuuteen. Tuloksia voidaan hyödyntää kaupunkien strategisessa johtamisessa ja tulevaisuuden kuntaroolien tarkastelussa. Jatkotutkimuksessa tutkielman teemoja olisi hyödyllistä syventää ja laajentaa haastattelujen avulla ja tutkimalla eri kokoisia kuntia.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia strategisia painotuksia kaupunkien strategiat kuvaavat, miten strategiat ovat muuttuneet tarkastelujaksolla sekä mitä muutokset kertovat kuntainstituution suunnasta ja kuntien roolista. Tutkielma sijoittuu kunnallishallinnon, strategisen johtamisen ja julkisen hallinnan tutkimuksen kentälle.
Tutkielman aineisto koostuu Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Turun ja Oulun kaupunkistrategioista valtuustokausilta 2017–2021 ja 2025–2029. Lähestymistapana hyödynnetään strategia prosessina ja käytäntönä -tutkimussuuntaa. Tutkielma on toteutettu laadullisena dokumenttianalyysina hyödyntäen laadullista sisällönanalyysia. Strategioiden muutoksia tarkastellaan suhteessa 2020-luvun toimintaympäristön muutoksiin PESTEL-kehyksen avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu erityisesti kuntainstituution muutosta, julkisen hallinnan paradigmoja sekä strategista asemoitumista käsittelevän tutkimuksen ympärille.
Tulosten perusteella hyvinvoinnin ja elinvoiman edistäminen säilyvät kaupunkien strategioiden keskeisimpinä tavoitekokonaisuuksina myös hallinnonuudistusten jälkeen. Näiden rinnalle nousee aiempaa vahvemmin sisällöltään muuttuva kestävyyden tavoittelu, joka näyttäytyy strategioissa uutena kuntien perustehtävänä. Lisäksi hyvinvointi, turvallisuus ja osallisuus jäsentyvät sisällöltään ja painoarvoiltaan uudella tavalla. Palvelurooli vähenee hallinnollisen kaupunkikehittäjäroolin voimistuessa. Strategioiden ajallisissa muutoksissa heijastuvat selvästi 2020-luvun toimintaympäristön muutokset. Havaintoja yhdistää käsitys kaupungeista, joiden strategiat rakentavat tulevaisuutta, jossa kuntainstituution perinteinen ydintehtävä säilyy, mutta sen sisältö, painotukset ja roolit muokkautuvat vastaamaan 2020-luvun hallinnon uudistuksia, toimintaympäristön kompleksisuutta ja nykyaikaisen johtamisen edellytyksiä.
Tutkimuksen rajoitukset liittyvät strategia-asiakirjojen tulkinnallisuuteen. Tuloksia voidaan hyödyntää kaupunkien strategisessa johtamisessa ja tulevaisuuden kuntaroolien tarkastelussa. Jatkotutkimuksessa tutkielman teemoja olisi hyödyllistä syventää ja laajentaa haastattelujen avulla ja tutkimalla eri kokoisia kuntia.