Lapsen yksityisyyden loukkaamista vai vanhemman sananvapautta? : Sharenting-ilmiön haasteet oikeudellisesta näkökulmasta

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan sharenting-ilmiötä oikeudellisesta näkökulmasta. Sharentingillä tarkoitetaan vanhempien toimintaa, jossa he jakavat lapsestaan kuvia, videoita ja muuta tietoa sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lapsen oikeus yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan suhteutuu vanhemman sananvapauteen sekä huoltajan päätösvaltaan digitaalisessa ympäristössä.

Tutkimus on lainopillinen ja siinä tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta perus- ja ihmisoikeuslähtöisesti. Keskeisinä oikeuslähteinä hyödynnetään Suomen perustuslakia, Euroopan ihmisoikeussopimusta, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, yleistä tietosuoja-asetusta sekä kansallista oikeuskäytäntöä. Lisäksi tutkimuksessa huomioidaan aihetta käsittelevä oikeustieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus.

Tutkimuksen perusteella sharenting-ilmiöön ei kohdistu Suomessa nimenomaista erityissääntelyä, vaan lapsen suoja rakentuu useiden eri normien varaan. Vanhemman sananvapaus ei ole rajoittamaton, vaan sitä voidaan rajoittaa lapsen yksityisyyden, ihmisarvon ja edun turvaamiseksi. Lapsi on myös digitaalisessa ympäristössä itsenäinen oikeuksien haltija, jonka näkemykselle tulee antaa kasvavaa merkitystä iän ja kehitystason myötä. Tutkimuksessa keskeinen havainto on, että lasten altistamista sosiaaliselle medialle syntymästä asti voidaan pitää eettisesti kyseenalaistettavana toimintana.

Johtopäätöksenä esitetään, että lapsen etu tulee asettaa ensisijaiseksi sharenting-tilanteissa. Tuen tarjoaminen vanhemmille sosiaalisen median ympäristössä toimimiseen turvaisi lasten oikeuksien toteutumista. Nykyinen sääntely jättää tulkinnanvaraa, jonka hahmottaminen voi olla lainsäädäntöön perehtymättömälle hankalaa. Aiheesta olisi hedelmällistä luoda tarkempaa oikeudellista ohjeistusta ja yhteiskunnallista keskustelua.