Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivien nuorten ja heidän vanhempiensa näkemysten samansuuntaisuus nuoren ahdistuksen aiheuttamasta toimintahaitasta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko sosiaalisten tilanteiden pelosta (STP:stä) kärsivien nuorten ja heidän vanhempiensa arviot nuoren ahdistuksen aiheuttamasta toimintahaitasta samansuuntaiset. Lisäksi tutkimme, onko ammattilaisen arvioima STP:n vakavuusaste yhteydessä vanhempien ja nuorten arvioiden samansuuntaisuuteen. STP on tyypillisesti nuoruudessa alkava ahdistuneisuushäiriö, jossa henkilö kokee suhteetonta pelkoa tai ahdistusta yhdessä tai useammassa sosiaalisessa tilanteessa. Aiemman tutkimustiedon perusteella oletimme, että vanhemmat arvioisivat enemmän toimintahaittaa kuin nuoret. Emme asettaneet hypoteesia STP:n vakavuusasteen ja arvioiden samansuuntaisuuden yhteydelle.

Tutkimuksen aineisto on kerätty osana laajempaa tutkimushanketta vuosina 2023–2025. Osallistujat (n = 74) rekrytoitiin Tampereen peruskouluista ja toisen asteen oppilaitoksista. Nuoren ahdistuksen aiheuttamaa toimintahaittaa mitattiin käyttämällä Child Anxiety Life Interference Scale -kyselyä (CALIS), johon kuuluu erikseen lapsille ja vanhemmille suunnatut versiot CALIS-C ja CALIS-P. Nuoren STP:n vakavuusaste määritettiin käyttämällä Anxiety and Related Disorders Interview Schedule for DSM-5 -haastattelua (ADIS-5). Toteutimme aineistolle analyysit käyttämällä korrelaatioanalyysia ja toistettujen mittausten t-testiä. Lisäanalyysissä hyödynsimme lisäksi parittaisia korrelaatiovertailuja.

Tuloksista ilmeni, että nuorten ja vanhempien arviot nuoren ahdistuksen aiheuttamasta toimintahaitasta olivat kohtalaisen samansuuntaisia, ja vastoin hypoteesiamme nuorten ja vanhempien arvioiden keskiarvot eivät poikenneet toisistaan merkitsevästi. STP:n vakavuusaste ei ollut yhteydessä STP:stä kärsivien nuorten ja heidän vanhempiensa arvioiden samansuuntaisuuteen. Lisäanalyysissa havaitsimme CALIS-kyselyn kahden eri osion kohdalla, että nuorten ja vanhempien vastausten välinen samansuuntaisuus oli merkitsevästi pienempi kuin neljässä muussa osiossa. Muutoin osioiden korrelaatioiden väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Tuloksemme vahvistavat aiempaa tutkimustietoa, jossa on todettu nuorten ja vanhempien nuoren ahdistusta koskevien arvioiden välillä olevan eroavaisuuksia. Aiemmasta tutkimustiedosta poikkeava tuloksemme siitä, että nuoret ja vanhemmat arvioivat keskimäärin saman verran ahdistuksen aiheuttamaa toimintahaittaa, osoittaa, että voi olla hyödyllistä rekrytoida nuoria tutkittavia sekä nuoren että vanhemman aloitteesta. Lisäksi tutkimuksemme tarjoaa uuden näkökulman nuorten STP-oireilun arvioimisen tutkimukseen nostamalla keskiöön toimintahaitan elämän eri osa-alueilla ja STP:n vakavuusasteen. Tutkimuksemme korostaa, että nuoren ja vanhemman näkökulmat ovat kumpikin tärkeitä nuoren STP:n arvioimisessa.