Luonnon ja ihmisen laki : Luonnonvaraisten eläinten asema valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta
Koivurinne, Iida (2026)
2026
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605115336
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202605115336
Tiivistelmä
Luonnonvaraisten eläinten asema valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta on erityinen ja kompleksinen, sillä ne mielletään suomalaisessa oikeusjärjestyksessä sekä ympäristöoikeuden että eläinoikeuden soveltamisalaan. Lisäksi luonnonvaraisiin eläimiin liittyy keskeisesti ympäristöä suojaava valtiosääntöoikeudellinen säännös perustuslain 20 §:n 1 momentissa, jonka mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille.
Luonnonvaraiset eläimet nauttivat perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuden myötä välillistä perusoikeudellista suojaa, sillä eläimiä suojellaan perustuslain säännöksen myötä osana luonnon monimuotoisuutta. Eläinten on nimetty kuuluvan osaksi perustuslain 20 §:n soveltamisalaa, mutta tarkkaa rajanvetoa siitä, minkä tasoista suojaa perustuslaki luonnonvaraisille eläimille todellisuudessa sääntelee, ei ole ennen esitetty.
Tutkielma pyrkii selvittämään lainopin keinoin, miten voimassa oleva lainsäädäntö määrittää eläinten oikeudellista asemaa suomalaisessa oikeusjärjestyksessä erityisesti perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeussäännöksen näkökulmasta. Lisäksi tutkielma pyrkii selvittämään, miten luonnonvaraisten eläinten oikeudellinen asema määräytyy ympäristöperusoikeuden ja eläinten hyvinvointisääntelyn välisessä suhteessa.
Tutkielmassa tarkastellaan luonnonvaraisia eläimiä koskevaa sääntelyä kansallisesta sekä kansainvälisestä näkökulmasta. Keskeisenä aineistona tutkielmassa on käytetty perustuslain 20 §:ään liittyvää valtiosääntöoikeudellista aineistoa, uudistunutta eläinten hyvinvointilainsäädäntöä sekä luonnon monimuotoisuutta suojaavaa EU-oikeudellista sääntelyä. Luonnonvaraiset eläimet liitetään tutkielmassa osaksi keskustelua siitä, voisiko eläimille myöntää oikeussubjektille kuuluvia oikeuksia tai perusoikeuksia. Tutkielma hyödyntää tältä osin aineistonaan myös parhaillaan käsiteltävää eläinten perusoikeuksista annettua kansalaisaloitetta.
Tutkielman tuloksista voidaan havaita, että merkittävä osa luonnonvaraisten eläinten nauttimasta suojelusta toteutuu välillisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamissääntelyn seurauksena. Tutkielman tuloksista selviää lisäksi, että eläinlajin määräytymisellä on suuri merkitys siinä, minkä tasoista suojelua siihen sovelletaan. Osa luonnonvaraisten eläinten nauttimasta suojelusta suojelee kuitenkin eläinten elämää merkittävästi siinä määrin, että joillekin eläinlajeille voidaan katsoa syntyvän välillisiä perusoikeuksien kaltaisia oikeuksia.
Luonnonvaraisten eläinten asema heijastelee yhteiskunnallista murrosta eläinten oikeuksien kehittymisestä. Valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta eläinten nauttima oikeus perustuslain 20 §:n osalta on kuitenkin luonteeltaan vähäistä, välillistä ja satunnaista. Mikäli eläinten perusoikeuksista säädettäisiin perustuslaissa, paranisi luonnonvaraisten eläinten oikeudellinen asema huomattavasti. Tältä osin tutkielma argumentoi, ettei perustuslain 20 §:n täyttä potentiaalia luonnonvaraisten eläinten suojelussa ole vielä hyödynnetty.
Luonnonvaraiset eläimet nauttivat perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuden myötä välillistä perusoikeudellista suojaa, sillä eläimiä suojellaan perustuslain säännöksen myötä osana luonnon monimuotoisuutta. Eläinten on nimetty kuuluvan osaksi perustuslain 20 §:n soveltamisalaa, mutta tarkkaa rajanvetoa siitä, minkä tasoista suojaa perustuslaki luonnonvaraisille eläimille todellisuudessa sääntelee, ei ole ennen esitetty.
Tutkielma pyrkii selvittämään lainopin keinoin, miten voimassa oleva lainsäädäntö määrittää eläinten oikeudellista asemaa suomalaisessa oikeusjärjestyksessä erityisesti perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeussäännöksen näkökulmasta. Lisäksi tutkielma pyrkii selvittämään, miten luonnonvaraisten eläinten oikeudellinen asema määräytyy ympäristöperusoikeuden ja eläinten hyvinvointisääntelyn välisessä suhteessa.
Tutkielmassa tarkastellaan luonnonvaraisia eläimiä koskevaa sääntelyä kansallisesta sekä kansainvälisestä näkökulmasta. Keskeisenä aineistona tutkielmassa on käytetty perustuslain 20 §:ään liittyvää valtiosääntöoikeudellista aineistoa, uudistunutta eläinten hyvinvointilainsäädäntöä sekä luonnon monimuotoisuutta suojaavaa EU-oikeudellista sääntelyä. Luonnonvaraiset eläimet liitetään tutkielmassa osaksi keskustelua siitä, voisiko eläimille myöntää oikeussubjektille kuuluvia oikeuksia tai perusoikeuksia. Tutkielma hyödyntää tältä osin aineistonaan myös parhaillaan käsiteltävää eläinten perusoikeuksista annettua kansalaisaloitetta.
Tutkielman tuloksista voidaan havaita, että merkittävä osa luonnonvaraisten eläinten nauttimasta suojelusta toteutuu välillisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamissääntelyn seurauksena. Tutkielman tuloksista selviää lisäksi, että eläinlajin määräytymisellä on suuri merkitys siinä, minkä tasoista suojelua siihen sovelletaan. Osa luonnonvaraisten eläinten nauttimasta suojelusta suojelee kuitenkin eläinten elämää merkittävästi siinä määrin, että joillekin eläinlajeille voidaan katsoa syntyvän välillisiä perusoikeuksien kaltaisia oikeuksia.
Luonnonvaraisten eläinten asema heijastelee yhteiskunnallista murrosta eläinten oikeuksien kehittymisestä. Valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta eläinten nauttima oikeus perustuslain 20 §:n osalta on kuitenkin luonteeltaan vähäistä, välillistä ja satunnaista. Mikäli eläinten perusoikeuksista säädettäisiin perustuslaissa, paranisi luonnonvaraisten eläinten oikeudellinen asema huomattavasti. Tältä osin tutkielma argumentoi, ettei perustuslain 20 §:n täyttä potentiaalia luonnonvaraisten eläinten suojelussa ole vielä hyödynnetty.