Kohtuutalousmurros poliittisen paradigman muutoksena : Kohtuutalouden poliittisen toteutettavuuden haasteet ja niiden ylittäminen

Abstract

Kohtuutalous on ehdotus talousjärjestelmästä, joka ei perustu jatkuvalle kasvulle. Kohtuutalouden tavoitteena on hallittu luonnonvarojen ja energian kulutuksen laskeminen kestävälle tasolle tavalla, joka vähentää eriarvoisuutta ja lisää hyvinvointia. Kohtuutalous haastaa vihreän kasvun paradigmaa kyseenalaistamalla riittävän irtikytkennän mahdollisuuden ja vaatimalla kasvuriippuvuudesta irtaantumista ja jatkuvan kasvun tavoittelun lopettamista. Huolimatta vahvasta tutkimustiedosta kohtuutalouden argumenttien puolesta, kohtuutalous on edelleen politiikan marginaalissa, ja kohtuutalouden poliittiseen toteutettavuuteen liittyvät haasteet onkin tunnistettu merkittäväksi esteeksi kohtuutalouden edistämisen tiellä. Kohtuutalouden poliittista toteutettavuutta on kuitenkin käsitelty tutkimuskirjallisuudessa suhteellisen vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat merkittävimpiä kohtuutalouden poliittiseen toteutettavuuteen vaikuttavia tekijöitä ja miten paradigmamuutos kohti kohtuutaloutta voisi tapahtua.

Tutkimus toteutettiin delfoi-tutkimuksena, jossa panelisteina oli niin tutkijoita, poliitikkoja kuin muitakin yhteiskunnallisia vaikuttajia. Tutkimuksen pohjana käytettiin aiemmin tunnistettuja seitsemää kohtuutalouden poliittisen toteutettavuuden estettä. Delfoi-paneelin vastauksista havaittiin, että keskeisiä keinoja kohtuutalouden edistämiseen ja poliittisen toteutettavuuden esteiden ylittämiseen ovat yhteiskunnallinen keskustelu; tutkimustiedon lisääminen, siitä viestiminen ja sen jalkauttaminen päätöksentekoon; maailmankuvien ja arvomaailmojen muutokset; kohtuutalouden konkretisointi ja keskustelun suuntaaminen konkreettisiin toimenpiteisiin sekä mielikuvien laajentaminen ja ymmärryksen lisääminen kohtuutaloudesta. Lisäksi havaittiin, että Suomi voisi olla hedelmällinen maa kohtuutalouden edistymiselle johtuen muun muassa siitä, että suomen kielessä kohtuus mielletään positiivisena asiana (vrt. degrowth), Suomi on vahvana hyvinvointivaltiona jo ottanut käyttöön monia kohtuutalouden ehdottamia sosiaalipoliittisia toimia.

Delfoi-paneelin vastauksissa korostui näkemysten kahtiajakautuminen suhteessa siihen, miten kohtuutalousmurros voisi edetä: toteutuisiko se ajoissa, hallitusti ja demokraattisesti vai vasta merkittävien (eko)katastrofien kautta. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena olikin kohtuutalousmurroksen käsitteellistäminen kahden muutospolun, hallitusti tapahtuvan ja katastrofien kautta tapahtuvan muutoksen kautta. Lisäksi aiempaa kirjallisuutta ja delfoi-paneelin vastauksia kuunnellen seitsemän poliittisen toteutettavuuden esteen ajatusta jatkojalostettiin edellytyksiksi, hidasteiksi ja muutosvoimiksi. Edellytyksiä ovat kriisi ja kohtuutalouden konkretisoituminen ja selkiytyminen, hidasteita polkuriippuvuus ja vallan ja varallisuuden kasautuminen sekä muutosvoimia arvot ja tieto. Jotta kohtuutalousmurros voi edetä, pitää edellytysten täyttyä ja muutosvoimien edistää muutosta kohti kohtuutaloutta riittävän voimakkaasti, jotta hidasteet saadaan ylitettyä.