Resilienssin yhteydet traumaoireisiin kantasuomalaisilla ja maahanmuuttajataustaisilla nuorilla

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelimme resilienssin yhteyksiä traumaoireisiin kantasuomalaisilla, työperäisistä syistä Suomeen muuttaneilla ja pakolaistaustaisilla nuorilla. Tutkimuksemme käsitys resilienssistä perustui prosessinäkökulmaan ja sosiaaliekologiseen malliin, jossa huomioidaan laajasti myös resilienssin ympäristötekijät. Tarkastelemiimme traumaoireisiin kuuluivat intruusio, eli traumaattisten kokemusten häiritsevä uudelleenkokeminen, ja välttely, eli traumaattisesta tapahtumasta muistuttavien asioiden karttaminen. Korkean resilienssin on havaittu olevan yhteydessä matalampaan traumaoireiden tasoon, mutta tutkimusnäyttö on osittain ristiriitaista etenkin maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisten nuorten kohdalla. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenämme oli selvittää, onko resilienssi yhteydessä nuorten kokemiin traumaoireisiin. Toisena tutkimuskysymyksenämme tutkimme, ovatko nämä yhteydet erilaisia kantasuomalaisilla, työperäisistä syistä maahan muuttaneilla ja pakolaistaustaisilla nuorilla. Aiemman tutkimustiedon perusteella oletimme resilienssin olevan yhteydessä matalampaan traumaoireiden tasoon. Toisen tutkimuskysymyksemme osalta emme asettaneet hypoteesia tutkimusnäytön vähäisyyden takia.

Käyttämämme aineisto oli osa Refugees Well School (RWS) -tutkimusprojektia, johon osallistui yläkouluja eri puolilta Suomea. Tutkimuksessa oli mukana 1981 13–17-vuotiasta nuorta. Traumaoireita mitattiin Children’s Impact of Events Scale (CRIES-8) -kyselyllä, josta voi kokonaistraumaoireiden lisäksi tarkastella intruusion ja välttelyn alaulottuvuuksia. Resilienssiä mitattiin Child and Youth Resilience Measure (CYRM-12) -kyselyllä. Resilienssin yhteyksiä traumaoireisiin (kokonaistraumaoireet, intruusio ja välttely) tutkimme lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tarkastelimme yhteyksiä sekä koko tutkimusjoukossa että erikseen kantasuomalaisilla, työperäisistä syistä maahan muuttaneilla ja pakolaistaustaisilla nuorilla.

Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että hypoteesimme mukaisesti korkea resilienssi oli yhteydessä matalampiin traumaoireisiin sekä koko tutkimusjoukossa että erikseen kantasuomalaisilla, työperäisistä syistä maahan muuttaneilla ja pakolaistaustaisilla nuorilla. Resilienssin ja traumaoireiden väliset yhteydet olivat samankaltaisia kaikissa tutkimusryhmissä. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että resilienssi on yksi traumaoireiden ilmenemiseltä suojaava tekijä. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että resilienssin suojaava vaikutus on samankaltainen kantaväestöön kuuluvilla ja maahanmuuttajataustaisilla nuorilla. Jatkossa olisi tärkeää syventää resilienssin ja traumaoireiden välisten yhteyksien tarkastelua erilaisissa tutkimusjoukoissa sekä tutkia resilienssin roolia traumaattisten tapahtumien ja traumaoireiden välisessä suhteessa maahanmuuttajataustaisten nuorten keskuudessa.